Miten kerrot rakkaastasi somessa?

Vanha sanonta kel’ onni on, se onnen kätkeköön on ihan paskapuhetta. Tapausesimerkkinä tälle väitteelle toimii eräs suhteeni henkilön kanssa, jota nyt kutsun Jäätelöksi. Meillä oli tavallaan etäsuhde, sillä näimme livenä ehkä kerran kuukauteen. 

Minulla on muuten ollut aika paljon etäsuhteita, tai suhteita, joissa samasta kotikaupungista huolimatta nähdään harvakseltaan. Takaisin kuitenkin aiheeseen: Jäätelö suhtautui kriittisesti tietojensa jakamiseen interwebsin ihmemaassa eikä hänellä ollut sometilejä. 

Tai no, oli hänellä insta, mutta hän käytti sitä vain muiden seuraamiseen ja kivojen kuvien katseluun, eikä hänellä ollut edes profiilikuvaa omalla tilillään. Eihän sellaista ole kiva tägätä postaukseen tai stooriin, jossa kertoo vaikka treffitekemisestä. 

Treffitekemisistä postaamisella en tarkoita mitään "olin muuten *merkitsevää kulmien kohottelua* TREFFEILLÄ henkilön X kanssa" vaan sitä, että voi kertoa vaikka, että "Kokeilin ekaa kertaa benjihyppyä ihanan henkilön X kanssa. 🧡 Kiitos, kun kestit kaiken sen kirkumiseni!"

Kuvassa pariskunta ottaa selfietä.
Kuva StockSnap Pixabaystä.


Kateus nakersi sisintä

Huomasin olevani hieman kateellinen niille ihmisille, jotka tekivät söpöjä päivityksiä siitä, mitä kivaa ovat rakkaiden ihmisten kanssa puuhanneet. Aikatauluhaasteet myös hankaloittivat minun ja Jäätelön suhteen syvenemistä, joten senkin takia oli välillä sellainen tunne, etten oikein osannut puhua hänestä ystävilleni. Ja kun kerta näimme vain harvakseltaan, eihän sitä kertynyt asioita, joista voisi puhua. Tavallaan suhde oli kuin salasuhde. 

Toisaalta voisi huomauttaa, että emmehän me eläneet suhdettamme muille, vaan tärkeintä oli se, miltä toisen ihmisen kanssa tuntuu. Miksi pitäisi “esitellä” tekemisiään, eikö niistä muuten saa tarpeeksi iloa? Onko se onni silloin edes aitoa? 

Pohdin tätä suhteesta puhumattomuutta paljon ja totesin, että jos asiasta ei ikinä puhu ystävilleen tai ei jaa satunnaisesti somessa jotain, tuntuu, että suhde on silloin jotenkin piiloteltu. Vaikka puhumattomuus ei teknisesti ottaen ole valehtelemista, voi se muuttua pimittämiseksi tai salailuksi. Siinä puolestaan alkaa olla hieman epärehellinen fiilis.

Somen merkitys korostuu korona-aikaan

Varsinkin korona-aikana, kun ei ole tapahtumia, joissa voisi olla yhdessä myös ystävien edessä, kaipaisin varmasti sitä, että voisin kertoa somessa kuulumisia ja ilonaiheita, joita olen kokenut toisen ihmisen kanssa. 

Minulla ei ole mitään tarvetta esiintyä ja hehkuttaa suhdetta. Siis sellaisella poseeraavalla ja onnellisuutta liioittelevalla tavalla kuten laittamalla pussailukuvia ja tägäämällä niihin #sohappy #blessed #lovemylife ja 34 muuta siirappista hashtagia. 

Haluaisin pystyä luontevasti näyttämään, että elämässäni on tällainen minulle tärkeä ihminen. Haluaisin jakaa iloani. Nyt tietysti on se tilanne, että elämässäni ei ole Leijonan lisäksi muita kumppaneita, ja Leijonan kanssa on jo ihan luontevaa tehdä somepostauksia, joissa mainitsen hänet. 😄

Minulle avoimuus on suht helppoa, koska en ole salannut polyamoriaa sukulaisilta. Monella ei kuitenkaan ole tällainen tilanne ja sitten pitää varoa, mitä oikein jakaa, kun isotäti ja eno saattaisivat nähdä somepostauksen. 

Tässä vaiheessa elämää minulle olisi vaikeaa olla syvällisessä suhteessa sellaisen ihmisen kanssa, joka olisi kaapissa ja hänen kanssaan pitäisi salailla asioita. Syvällisellä tarkoitan nyt sitä, että vietetään paljon aikaa yhdessä ja yhteiset juhlapyhät kuten joulun viettäminen olisi toiveissa. Minusta tuntuisi loukkaavalta, jos en saisi kutsua joulujuhlaan ja olisin vain "ystävä" sukulaisten tai muun lähipiirin edessä.

Salaaminen voi tietysti olla myös yhteinen päätös, ja silloin osapuolilla harvemmin on tuollaista loukkaantumista tai tunnetta ulkopuolisuudesta. Olennaista on, että salaaminen tai hienovaraisuus vanhojen sukulaisten suuntaan ei ole vain yhden ihmisen sanelema päätös, vaan se on asia, jota kaikki osapuolet haluavat toteuttaa. 

Oletko sinä päätynyt salaamaan suhteitasi sukulaisilta tai muilta? Olisi tosi kiinnostavaa kuulla kommenteissa syitä ja miten homma on toiminut! 🧡

Kommentit

  1. Oli taas hyvä kirjoitus, joka herätti ehkä vielä muotoiluiltaan hieman hajanaisia ajatuksia:

    Mietin tässä myös aikajännettä: milloin tapailu tai suhde on sellainen, että ulkopuolisilta (esim. sukulaiset) toivotaan sitä huomioimista ja jos se on aika aikaisin, haluaako lähipiiri tutustua ihmiseen, joka ei ehkä hetken päästä olekaan kuvioissa? Kavereiden ja ystävien osalta uusienkin suhteiden nopea altistaminen tällaiselle sosiaaliselle kuviolle on helpompaa, mutta entä sitten juuri sukulaisten seurassa vietettävät häät, syntymäpäivät, juhannukset - näihin liittyy helposti jo mononäkökulmastakin esittelemisen haaste, saati sitten että samalla tultaisiin monisuhteisesti kaapista samalla. Ja juuri myös ulkopuolisten odotusten lastautuminen kaiken päälle, jos suhdetta ei ole tarkoitus edistää rullaporrasmoodissa.

    En kuitenkaan itse halua kovinkaan pitkään salata tai olla salainen hahmo ihmisen elämässä, jos kyseessä on ihmissuhde, ja salailusta ei olla eksplisiittisesti sovittu. Someen postaan hyvin varovaisesti - ehkä turhankin - edes ystävistä saati kumppaneista, sillä on kokemusta 3. osapuolien aiheuttamasta draamasta ja stalkkauksesta.

    Useimmiten kuitenkin itsellä läikähtää lämpimästi, jos olen osa jonkun elämää niin, että siitä kerrotaan muillekin. Pitää yrittää myös jatkossa lisätä tätä toimintaa (sovitusti) ystävien ja muiden lämpimien tunteiden kohteiden osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyviä pointteja! En itsekään ole heti samantien postaamassa jotain, vaan sellaisen 3-4 kuukauden romanttisen suhteilun jälkeen alkaisi tuntua luontevalta, että kun laitan kavereille vaikka instan stoorissa kertomuksen käynnistäni taidemuseossa, mainitsen myös seuran. Mutta tietysti tämä riippuu tosi paljon siitä, miten käyttää somea ja miten toinen käyttää sitä. 😄

      Poista
  2. Mielenkiintoinen kysymys. Omassa polypallossa olla toki täysin julkisia, mutta sitten näitä miu omia "muiden" henkilöiden kanssa tilanne on toisin.

    Miulla on muutama "friends with benefits" keiden kanssa ollaan kyllä julkisesti ystäviä, mutta kukaan muu (paitsi oma perhe) ei tiedä siitä että siinä on muutakin kuin pelkkää ystävyyttä mukana.

    Sitten oli pari vähän julkisempaa henkilöä keiden kanssa suhde oli sillä osin julisempi että ympärillä olevat ystävät/henkilöt näki että meidän välillä on jotain, mutta niistäkään ei puhuttu somessa tms.

    Nämä "sopimukset" käy miulle hyvin, mutta ymmärrän myös oma kantasi siitä että haluaisit julkaista jotain yhteistä. Se olisi toki ihanaa ja haluaisin itsekin jos suhde on sellainen että se on sopivaa.

    Omalla kohdalla suku ei edes hyväksy tai suostu näkemään meidän polypalloa, siten heidän kanssaan en keskustele asioista. Itseasiassa sen myötä kun sain kuulla siitä etteivät he hyväksy tapaa joka meistä on hyvä elää niin olen aika pitkälti katkaissut kaikki välit heihin äitiä lukuunottamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen itsekin ollut tuollaisissa kuvioissa ja ne on olleet luontevia ja sopineet siihen, mitä kuviossa olevien välillä on. Tämä kaipuu kertoa taitaa rajoittua enimmäkseen sellaiseen seurusteluun tai kumppanuuteen, jossa ollaan selkeästi osa toisen elämää. :D

      Poista
  3. Vanhempi sukulainen puhui tyttöystävästäni "ystävättärenä"...mutta tosin kysyi samanlaisin sanakääntein häistä, lasten yrittämisestä... Eli ei sukulaisella varmaankaan ollut mitään vastaan kahden naisen suhdetta, mutta oli tottunut puhumaan samaa sukupuolta olevien suhteista vähän kaarrellen. Tälläinen on vähän eri asia kuin täydellinen salailu, mutta asia josta nykyään puhuisin kumppanin/kumppanien kanssa etukäteen.

    Itse en suhteen alkuvaiheessa oikein kaipaa sitä, että voisin jakaa suhteesta somessa tai kauheasti kertoa suhteesta muille. Erityisesti jos suhde jo alussa vähän takkuilee ja tuntuu ettei tämä taida oikein edetä minnekkään. Toisaalta jos sitten tulee fiilis sanoa jotain, niin olisihan se kiva voida tehdä niin. Ei minun tarvitse laittaa mitään yhteisselfietä instaan tai tägätä toista., erityisesti jos some ei ole toisen juttu. Mutta jos nyt voisi sanoa, ettö olin -oikea etunimi- kanssa museossa ja julkaista kuva näyttelystä (ilman, että tarvitsee varoa sitä että toinenvaikka vähän näkyy kuvan reunassa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun kerroit, millaisia kokemuksia sinulla on vanhemman sukulaisen kanssa asioista juttelusta! :) Hän tosiaan kuulostaa hyvin hienotunteiselta ja korrektilta, ei mitenkään antipatioita omaavalta.

      Olet ihan oikeassa, että somessa olemisen tapa voi vaihdella tosi paljon ja se vaikuttaa siihen, mitä tuntuu luontevalta jakaa. Minähän tietysti kirjoittelin tuon tekstin omasta kuplastani, jossa minulla ja kavereilla on tapana postailla, missä olemme yhdessä käyneet ja tägäilemme toisiamme. :D Justiinsa tuollainen, ettei tarvitse varoa, jos toinen vaikka näkyisi kuvassa, kuulostaa hyvältä. Varominen tuntuisi siltä, etät salaillaan tai ei kehdata myöntää, että vietettiin aikaa toisen kanssa. :)

      Poista
  4. Ihan mielenkiintoinen aihe ja nousee varmasti herkemmin juuri poly- ja samansukupuolisten suhteissa enemmän tapetille. Ehkä myös suhteen tuoreuskin vaikuttaa.
    Itse olen pitkäaikaisessa monogamisessa heterosuhteessa enkä pahemmin laita meistä yhteiskuvia someen tai koe halua ilmoittaa tehneeni Taan kanssa jotain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä haaste on tosi riippuvainen ihmisten tavasta käyttää somea. :D Minulle on luontevaa postailla kavereiden kanssa tehdyistä jutuista someen ja sitten tuntuu oudolta, jos ei voisi postailla niitä muiden läheisten kanssa tehdyistä jutuista. Sitten jos tämä ei ole tapana, ei sitä osaa kaivata eikä välttis innostu, jos toinen haluaisi sitä tehdä. :)

      Poista
  5. Oi miten mielenkiintoinen blogi kokonaisuudessaan! Aloitimme juuri oman poly-ish-elämän aihepiiristä ja intouduimme etsimään myös muita blogeja aiheesta. Tää sun/teidän blogi pitää ottaa nyt ajan kanssa ihan kokonaisuudessaan lukuun. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! <3 Blogi on periaatteessa minun, vaikkakin kumppanini on suuressa roolissa kuvatuotannossa. Ilman häntä sellaiset asukuvat ei onnistuisi, mitä blogissa on. :D Mielenkiintoista lukea teidän blogia!

      Poista
  6. Mä oon aina puhunut avoimesti läheisille mun suhdekiemuroista, en nää siinä mitään salattavaa. En ehkä instaan laittaisi päivitystä, missä olen jonkun fwb-tyypin kanssa jossain, mutta kyllä mun lähipiiri tietää mun suhdekokeiluista ja mun sisko sanoki ettei tarvii kattoo Sinkkuelämää ku voi vaan kuunnella mun tarinoita ja kokemuksia. :D Aina parisuhteessa ollessa tykkään kyllä jakaa someenkin puolisosta jotain, mutta tapailu- ja fwb-juttuja en jaa someen. Kai se vaan kertoo tästä meijän yhteiskunnasta, edelleenkin se "oikee" hyväksyttävä ihmissuhde on monogaminen heterosuhde ja muut herättää edelleenkin monissa kummastusta tai tarvetta salailuun.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti