Raadollista ja ilkikurista taidetta Tampereella

Tampereella on pari synkistelijöiden makuun sopivaa taidenäyttelyä esillä, joissa kannattaa käydä, jos vain on Tampereen suunnalla käymässä. Näyttelyt ovat molemmat auki yli tammikuun puolenvälin.

Raadollista herkkyyttä Tampereen taidemuseossa

Tampereen taidemuseon alakerran on valloittanut kokoelma Heli Ryhäsen teoksia. Yksityisnäyttelyn nimi on Kylmä maa, ja siihen valitut teokset käsittelevät pakolaisuutta. Teoksia ei ole kuitenkaan pakko tulkita vain siitä näkökulmasta, vaan mielestäni ne kuvaavat ja käsittelevät ihmisyyttä ja sen taakkaa monipuolisesti.

Tässä alla olevassa valokuvassa on teos Rajatila (en. Borderline, 2021), joka kutkuttaa mielikuvitusta moneen suuntaan. Jos pitäydytään tulkinnassa pakolaisteemassa, hahmon voi nähdä herkkänä ja hauraana ihmisenä, jota jotkut demonisoivat häneen liitetyn statuksen (pakolainen) takia. Olento on vetänyt ennakkoluuloja edustavat lepakkomaiset siipensä suojakseen. Useista näyttelyn teoksista huokuu uupumuksen ja haavoittuvuuden tunnelmaa, mutta myös toivoa ja sitkeyttä.

Veistos, jossa kyljellään makaa luurankomainen ihminen, jolla on hennot vaaleanpunaiset lepakonsiivet.

Jos taasen antaa mielikuvituksen mennä vapaasti, itse näen siinä siipiään kokeilleen olennon, joka ei ollutkaan suuri ja mahtava lohikäärme tai enkeli, vaan sen yritykset lentää ovat riuduttaneet sen ruumiin ja sen on ollut pakko käpertyä maahan lepäämään. Ja näyttelyn nimen mukaan se maa on kylmä ja tyly.

Tämä toinen teos poikkesi mielestäni näyttelyn useimmista muista töistä. Sen hahmo virnistelee katsomiskulmasta riippuen joko ilkikurisesti tai salamyhkäisesti. Veistoksen nimi on Houkutin (en. Lure, 2021) ja ainakin minun ensimmäinen assosiaatio on, että hahmon käsissään pitämät sitrushedelmät ovat se houkutus. 

Veistos, luuranok pitelee koria, jossa on mandariineja.

Minusta tämä teos ilmentää erilaisia houkuttimia, jotka eivät aina olekaan sitä, miltä näyttää. Niitä hamutessaan saattaa joutua kohtaamaan vastoinkäymisiä, jopa kurjuutta, ja lopputulos saattaa olla kaiken vaivan arvoinen tai sitten ei. Virnistelevä pääkallo on mielestäni varoittava enne, etteivät veistoksen pitelemät hedelmät olekaan ravitsevia ja turvallisia.

Lähikuva madariineja pitelevästä luurangosta. Luuranko irvistää ilkikurisesti.

Otin kuvan vain parista teoksesta maistiaiseksi, loput teokset kannattaa käydä katsomassa itse! Näyttely on auki 30.1.2022 asti, ja sen kanssa samalla lipulla pääsee katsomaan museon päänäyttelyn, joka esittelee Suomen taiteen kultakaudella työskennelleen Magnus Enckellin teoksia. Nekin olivat mielenkiintoisia, mutteivät niin gootahtavia. 

Surrealistisia valtataisteluja sekä okkultismia Sara Hildénillä

Toinen näyttely, jota suosittelen Tampereella on Sara Hildénin taidemuseon kokonaan vallannut Marcel Dzaman Tonight We Dance. Dzama on Ryhäsen tapaan tehnyt veistoksia ja tilataideteoksia, mutta on myös tehnyt paljon piirrustusta sekä tanssitaidetta hyödyntäviä videoteoksia.

Itselläni on soft spot viime vuosisadan alkupuolella vallalla olleeseen surrealismiin ja myös Dzama on inspiroitunut kyseisestä taidesuuntauksesta. Teokset kuitenkin tuntuvat kommentoivan aika tarkoitusperäisesti tiettyjä ikiaikaisia ilmiöitä, kuten vallan väärinkäyttöä, eivätkä ole vain taidetta taiteen vuoksi. Dzaman teoksissa valtaa esitetään sekä uskonnollisuutta ja kultteja hipovalla symboliikalla että aseiden kuvaamisella. Alla on yksityiskohta teoksesta Myth, Manifestos, and Monsters (2013).

Piirros, jossa on tanssijoita, vuohenpäisiä humanoideja ja okkultistisia symboleja.

Teoksissa on myös hyvin paljon sellaista estetiikkaa, jota on näkynyt viime aikoina noituuden ja okkultismin esittämisessä esim. Instagramissa. Minuun tämä uppoaa tosi hyvin ja mielelläni hankkisin pari vedosta tai kopiota Dzaman töistä seinälle. Esimerkiksi tämä alla oleva teos The truth can cut through the dust of lies (2017) sopisi hyvin niiden aiemmin syksyllä hankkimieni kurpitsakoristeiden lisäksi talvipuutarhaan.

Piirrustus, jossa punapukuinen nuori nainen ampuu jousella lepakoita. Naisen takana seisoo luuranko.

Dzaman näyttely on esillä vähän lyhyemmän aikaa kuin Ryhäsen, joten jos haluaa molemmat nähdä, kannattaa ajoittaa visiittinsä viimeistään 23.1. sunnuntaihin. Toivoa tietysti sopii, että taidemuseot eivät esimerkiksi ole pakotettuja sulkemaan oviaan pahentuvan koronatilanteen myötä.

Vielä viimeinen turistivinkki: Sara Hildénin taidemuseon kahvila on todella kiva ja sieltä saa herkullisia kakkuja ja piirakanpaloja! Kahvio on alakerrassa, ja sinne voi mennä tauolle näyttelykierroksen aikana. Kahvilaan pääsee myös ulkokautta, joten sen antimista nauttiakseen ei tarvitse ostaa näyttelylippua. 

Marjaisa juustokakku.

Kommentit