Arvostelu: Pahanhautoja-elokuva

Kävin vähän aikaa sitten katsomassa uuden suomalaisen kauhuelokuvan, Pahanhautojan. Pidin elokuvasta paljon, ja voin ehdottomasti suositella sitä kaikille kauhusta, synkästä huumorista ja psykologiasta kiinnostuneille. Pyrin tässä arvostelussa siihen, etten spoilaa elokuvan juonta enempää, kuin mitä traileri paljastaa.

Teatterisalin penkkejä.
Kuva sebastiangoessl, Pixabay

Kauhean hauskaa

Olin leffassa yhden ihanan ystäväni kanssa. Olemme tunteneet yli puolet elämästämme, ja oli ihan mahtavaa, kun saattoi nauraa kaverinsa kanssa samoille kohdille. Muun yleisön reaktioiden perusteella minulla ja ystävälläni taisi olla keskivertoa synkempi huumorintaju, mutta kyllä muukin yleisö aina välillä nauroi. 😊

Kyseessä ei siis missään tapauksessa ole kauhukomedia (vrt. Scary Movies), vaan huumori on älyllistä ja hienovaraista. Osa siitä rakentuu ehkä tietynlaisen psykologiaa koskevan perustietämyksen varaan. Elokuvan päähenkilö Tinja on pakotettu kympintytön rooliin täydellisyyteen pyrkivän videobloggaaja-äitinsä hallinnoimassa perheessä. Elokuvassa oleva hienovarainen ironia kolahtaa varmaan erityisesti niille, joilla on  tai on ollut perfektionistisia taipumuksia.

Ei yliselittelyä

Pidin todella paljon siitä, että elokuvassa ei yliselitetä tai väännetä rautalangasta katsojalle hahmojen psykologisia tunnetiloja tai historiaa. Visuaalinen kerronta toimi sen sijaan hyvin, sekä puvustuksen ja lavastuksen tyylin osalta että kuvakulmien käytön osalta. Minulla ei siis ole mitään alan asiantuntemusta, joten en tiedä, käytänkö asioista oikeita termejä. Toivottavasti kuitenkin tekstiä lukeva saa kiinni, mitä yritän selittää. 😄

Sanallistamisen puutteesta seuraa tietysti seuraa se, että joskus ihmisillä on eri tulkintoja asioista. Minusta se on kuitenkin tässä leffassa rikkaus, ja yksi ihminen voi eri hetkinä ja eri mielentiloissa tulkita eleet ja ilmeet eri tavoin. Sen ansiosta Pahanhautoja on sellainen elokuva, että se kestää useammankin katselukerran.

Sukupolvikokemus päivänvaloon

Aihe on myös aivan erityisellä tavalla ajankohtainen mielestäni. Päähenkilönä on nuori tyttö, jonka äiti on tehnyt koko perheen, mutta erityisesti tyttären, tekemisistä julkista. Tinjan sukupolvella on erilainen asema kuin edeltäneillä, sillä hänen vanhempansa performoivat täydellistä elämää somessa ja netissä. Minun vanhempani eivät ole somessa brändiä tai imagoa rakentavia puoliammattilaisia, jotka esiintyvät aina paksut meikit naamalla ja parilla filtterillä ehostettuna. Toista on nyt esiteini-iässä oleville.

Noh, ei tietenkään kaikkien esiteinien vanhemmat ole somessa uraa tekeviä tapauksia, mutta uskallan väittää, että yhä useamman vanhemmat ovat suhteellisen taitavia, ja vaativat omalta somepresenssiltään aika paljon. Ei laiteta rumia kuvia, haluttaisiin paljon seuraajia ja niin edelleen. Moni ei välttämättä tajua, millaista esimerkkiä oikein näyttää lapsilleen.


Oletko sinä nähnyt Pahanhautojan, ja mitä tykkäsit? Tai onko leffateattereissa nyt joku muu leffa, jota suosittelisit?

Kommentit