Vihdoinkin sain itseäni niskasta kiinni ja sovittua Leijonan kanssa asukuvien ottamisesta. 😄 Nämä kuvat ovat nyt pääsiäiseltä, kun lähdimme aurinkoisella säällä ulkoilemaan. En ole yleensä panostanut urheiluvaatteisiini, ja aloin jossain vaiheessa miettiä, että jos niihin vähän panostaisi, olisiko liikuntakin kivempaa.
Ainakin vaatteen kuuluisi olla teknisesti soveltuva, ja käytyäni muutamana sateisena iltana lenkillä, totesin, että taidan tarvita jonkinlaisen kuoritakin. Olin suunnitellut hankkivani sen Kierrätyskeskuskesta tai vastaavasta, mutta eräilyä enemmän harrastanut Leijona huomautti, että noissa vaatteissa on valitettavasti parasta ennen -päiväys. Vettä hylkivät ominaisuudet rupsahtavat varsinkin, jos vaatetta ei ole huollettu oikein. Kannatti siis hankkia nyt uusi takki, josta yritän pitää mahdollisimman hyvää huolta.
Minulla on nyt ollut jo useamman vuoden verran vaihe, että pidä tosi paljon vanhasta roosasta ja muista hempeämmistä väreistä. Mustaan yhdistettynä, tottakai. Siinä on varmaan jokin dekadenssin ja rappion tunnelma, vaikka kovin dekadentilta minusta ei tunnu näissä urheiluvaatteissa. Joka tapauksessa päätin, että haluan joko turkoosin tai sitten jonkun puuteria tai vanhaa roosaa muistuttavan sävyn takkiini. Kun takki oli löytynyt, se määritti sitten kaikkien asusteiden ja kenkien sävyn.
Pipo: Husky, ostettu Prismasta
Aurinkolasit: Glitter
Vaalea kuoritakki: Patagonia, ostettu Weekendbeeltä
Musta juoksutakki: Li-ning, taidettu ostaa XXL:stä
Käsineet: Mutka, ostettu Sokokselta
Kaulahuivi: kaverilta saatu joululahja
Toppi: Seppälä
Legginsit: Stadium
Säärystimet 7 veljestä -langasta itse neulotut
Kengät: Salomon, ostettu Intersportista
Urheilutoppina on tavallisessa käytössä liian nuhjaantuneeksi muuttunut perustoppi. En tykkää sellaisista teknisistä urheilutopeista, jotka alkavat a) heti haista ja b) niissä tulee helposti kylmä, koska ne siirtävät lämpöä pois keholta.
Vision toteuttamisessa haasteita
Minulle tulee aina välillä vaatteisiin ja asuihin liittyen visioita, joihin minulla ei ole olemassa sopivia palasia. Kun olin ostamassa itselleni uutta, oikeasti tuulta ja sadetta pitävää urheilutakkia, Kehitin mielessäni lookin, jonka haluan toteuttaa. Harmi vain, ettei se perustunut olemassa oleviin vaatteisiin, saati sitten sillä hetkellä muodissa oleviin väreihin.
Tämä tarkoittaa, että joko joudun joustamaan visiostani tai sitten sen koostaminen on erittäin hidasta. Joskus visio jää jopa toteutumatta. Tässä nimenomaisessa asussa, jonka pääpalikka on tuo Patagonian takki, haluaisin tietynlaista lämmintä viininpunaista väriä asusteisiin. Säärystimet oli jo ennestään, mutta pipon etsimisessä kesti kauan ja urheiluun soivaa kauluria/tuubihuivia en ole löytänyt vieläkään. Viime talvena muotia ollut viininpunainen oli mielestäni liian kylmää ja luumuun vivahtavaa. 😅 Se ei siis ollut sopivaa asuihini.
Paremmat valinnat ovat joskus vaikeita
Lisäksi on hankalaa olla nirso vaatteiden ulkonäön suhteen, kun on mielessä jo muutenkin erilaisia rajoittavia tekijöitä, kuten vaatteen ekologisuus tai vastuullinen tuotantoketju. Kirppareilta ei tietenkään löydy jotain tiettyä, kun sitä juuri etsii. Ja nettiputiikeista tai kivijalkaliikkeistä ei möyskään välttämättä löydy sitä juuri täydellistä asiaa. En nimittäin halua hankkia mitään välttävää, jos joudun hankkimaan sen uutena tai firmalta, joka ei ole vakuuttavasti ekologinen tai kestävä valinnoissaan.
Kirjoitin vakuuttavasti ekologinen, koska ihan rehellisesti en jaksa aina olla todella perinpohjainen ja tehdä tarkkaa taustatyötä selvittäessäni, ovatko jonkun firman väittämät todella faktaa. Esimerkiksi kun aloin etsiä itselleni käyttämätöntä urheilutakkia, aloitin googlaamalla “eettinen urheiluvaate” tai jotain vastaavaa. Siitä päädyin muutaman firman sivuille. Tutkailin kauppojen esittelyjä ja tuotekuvauksia ja kun ne olivat vaikuttaneet tarpeeksi vastuullisilta ja rehellisiltä, aloin katsoa valikoimista itselleni sopivaa takkia.
Löysin kaksi kivaa takkia, mutta toisesta ei ollut oikein millään myyjällä minun kokoani kyseisessä värissä. Sellainen olisi lopulta löytynyt jostain EU-alueen ulkopuolelta, joten totesin, että se toisiksi paras vaihtoehto, joka oli myös tosi kiva, olisi riittävän hyvä. Takin olisi saanut pikkuisen halvemmalla joltain saksalaiselta firmalta, mutta koska olin hyödyntänyt Weekendbeen sivuilla olevia tietoja, halusin ostaa sen sieltä.
Aina ei jaksa
En tietenkään hanki ihan jokaista ostostani käytettynä tai vastuullisuussertifikaatilla koristettuna. Olisi tosi hienoa, jos voisin/onnistuisin siinä, mutta hyväksyn sen, että olen koko ajan matkalla parempaan suuntaan. 😊 Esimerkiksi tässä asussa valitsin ostaa Husky-pipon uutena, koska kyseessä oli sentään suomalainen merkki ja väri oli vihdoinkin se lämmin viininpunainen, jota olin metsästänyt melkein koko talven. Ja aurinkolasit olin valinnut kerran ohikulkiessani Glitteristä, kun mietin, että tarvitsisin uudet aurinkolasit vanhojen naarmuuntuneiden tilalle.
Jos kuitenkin suurin osa kulutuskäyttäytymisestäni on ekologisien ja vastuullisten arvojen mukaista, uskon, että sillä on pikkuhiljaa merkitystä. Jos siis muutkin ihmiset tekevät niin. Bisneksien on pakko muuttua, jos niiden asiakkaat eivät suostu enää suostu ostamaan materiaa, jota on tuotettu vastuuttomasti, työntekijöiden oikeuksia polkien tai luontoa tuhoten.
Käytän lenkkeillessä usein tätä pääkallohuivia, jonka olen saanut muutama vuosi sitten kaverilta joululahjaksi. Olimme viettämässä kaverijoulua pienellä porukalla ja sopineet, että joululahjoihin ei saa käyttää rahaa. Niiden tulee siis olla esimerkiksi omia esineitä, jotka on valmis antamaan eteenpäin ja joista uskoo toisen ilahtuvan. Minusta se oli tosi mukava konsepti, ja voisin yrittää ehdottaa, että se toteutettaisiin tulevana jouluna, miten ikinä olenkaan sitä juhlimassa. Se on sekä ekologinen että toivottavasti hyvin persoonallinen lahjomistapa.
Kommentit
Lähetä kommentti