Olemme nyt kaksi viikkoa asuneet Leijonan kanssa uudessa kodissamme, ja tekemistä on riittänyt, sekä riittää edelleen. Vaikka ostamamme kämppä on hyvässä kunnossa, on tietysti edellisten asukkaiden elämisestä jäänyt pieniä kulumia seiniin: esimerkiksi työpöydän paikan erottaa hyvin. Jouduimme siis maalaamaan pari seinää enemmän, kuin mitä ehkä alkuun ajattelimme.
Maaleja miettiessäni mieleeni tuli, kun joskus teininä olisin halunnut maalauttaa lapsuudenhuoneeni seinät jollakin ah-niin-gootilla eli tummalla värillä. Olin lueskellut varmaan Emily the Strange -sarjakuvia, ja siinähän Emilyllä on mustat seinät synkässä kartanossaan. Ne voivat näyttää hyvältä piirretyssä sarjakuvassa, jossa huoneet ovat valtaisia luolia, mutta 12 neliön huone ei olisi näyttänyt samalta, varsinkin, kun huonekorkeus oli jotakuinkin 2,7 metriä, eikä katto peity varjoihin, kuten Emilyllä.
En tainnut (tai halunnut) tätä teininä oikein ymmärtää, mutta onneksi vanhemmillani oli enemmän hahmotuskykyä. Kompromissimme oli valkoista ja keskitummaa violettia, jos oikein muistan. Myöhemmin olen ollut iloinen vanhempieni päättäväisyydestä, vaikka silloin saatoin pari päivää nakella niskojani. Olen nimittäin aikuisiällä yhdessä vaiheessa viettänyt aikaa seurustelukumppanin asunnossa, jossa seinät oli maalattu todella tummalla harmaalla, ja huonekorkeus oli 2,5 metriä. Se paikka alkoi parissa päivässä tuntua todella ahdistavalta. Ihan kuin olisi ollut jossain myyrän onkalossa.
Vaikka siis tämän alla olevan väriviuhkan sävyt houkuttelisivat, totesin, että haluan seinistä mieluummin vaaleita ja valoa korostavia. Kun en vielä ole täysin varma tulevasta sisustuksesta, on kivempi tehdä huonekaluista sitten erikoisia ja erityisiä sen sijaan, että kaikki pitäisi sovittaa johonkin vaativaan seinäväriin.
Värisävyjä on muuten todella vaikea kuvata! Kännykän kamera tulkitsee valoa ja sävyä oman mielensä mukaan. Tässä alla on muutama esimerkki väreistä, joita pohdin työhuoneeseeni. Koska ne ovat kaikki niin vaaleita, kameralla taisi olla haasteita nähdä niiden eroja. Päädyin lopulta väriin nimeltä Sunnuntai, ja vierashuone/leffahuoneeseen meni sitten väriä Hiekkakivi.
Ensimmäistä kertaa seiniä maalaamassa
En ole koskaan aikaisemmin oikeastaan maalaillut seiniä, ja aloitimme minun tulevasta työhuoneestani. Se oli aiemmin toiminut talon omistaneen pariskunnan makuuhuoneena, ja yhdelle sen seinistä oli maalattu isohko koristekuvio. Tähän ekaan kertaan kuului kaikenlaista uuden oppimista. Tajusin esimerkiksi vasta pohjamaalia laittaessa, että kuvio on maalattu niin paksulla jäljellä, että seinä olisi pitänyt hioa ennen maalausta. 🤦🏼♀️
Tältä seinä siis näytti aiemmin, ja kun olimme maalanneet ensimmäisen värikerroksen, kuvio kuulsi edelleen läpi, mutta tällä kertaa vaaleampana kuin muu maali. Se oli todella hämmentävää, ja suurinpiirtein itkin, koska luulin, että koko seinä on hiottava ja kaikki maalaaminen oli ollut turhaa.
Olikin siis ihana yllätys, kun menimme kuivumisajan jälkeen uudestaan huoneeseen: kuvio oli miltein kokonaan kadonnut! En tiedä, mitä ihmeen maalia edelliset asukkaat olivat käyttäneet, mutta märän maalin läpi se kuultaa aaveena esiin, mutta kuivasta maalista ei enää näy.
Sunnuntai on siitä kiva värisävy, että se tuntuu reagoivat valaistukseen aika paljon. Se muuttuu hyvin viileäksi sinertävässä valossa, lämpimässä valossa taasen poskipunamaiseksi. Tämä siis tarkoittaa, että valaistuksella voin vaikuttaa sen ulkonäköön, jos se alkaa jossain vaiheessa kyllästyttää.
Ja ihan rehellisesti: kun maalaushomma oli valmis, olin vähän yllättynyt, miten vaaleanpunainen se oli. 😅 Kun olin pientä värikorttia tarkastellut, olin pitänyt sitä aika harmahtavan vaaleanpuneratavana.
Loput maalaukset hoidetaan koirataloudessa
Olisin halunnut saada hoidettua vähän enemmän asioita järjestykseen tämän kahden viikon aikana, koska tänään perheeseemme on liittymässä kaksi uutta jäsentä. Kyseiset otukset eivät ymmärrä sellaisia käsitteitä, kuten “älä mene sen seinän lähelle, maali on vielä märkää!” Sen sijaan ne saattavat iloisesti huiskia hännillään ja niistä voi pöllytä karvaa maalin sekaan. Yksi rempattavista seinistä on käytävän päässä, avoimessa tilassa, joten sitä voi olla haastavampi käsitellä, jos karvakuonot ovat kovin kiinnostuneita osallistumaan. Mutta kyllähän siihen sitten ratkaisut keksitään.
En ole aikuisiällä omistanut lemmikkiä, joten tämä on aika jännittävä ja uusi tilanne. Olen kasvanut perheessä, jossa oli yleensä 3 tai 4 koiran lauma, joten koirien kanssa toimiminen ei ole uutta. Silti tämä on aikamoinen elämänmuutos.
Olemme parin tunnin päästä lähdössä hakemaan tulevia koiriamme Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä. Loppupäivä meneekin sitten siinä, että koirat tutustuvat uuteen kotiinsa ja me opettelemme olemaan heidän kanssaan. 🧡
Olipa hämmentävä maalauskokemus :D Onneksi kuvio kuitenkin peittyi! Seinä näyttää ruudun tälle puolelle oikein hyvältä, ja juurikin tuolla valaistuksella saa varmasti hiukan vaihtelua.
VastaaPoistaMekin todettiin, kun suunniteltiin tänne ensin jotain dramaattista mustaa keittiötä, että se ei vain toimisi näin hämärässä talossa - plus kaikki sormenjäljet jne. loistaisivat aina mustalta pinnalta kilometrin päähän. Parempi pitää isommat pinnat valoisampina ja luoda sitä draamaa sitten muilla sisustuselementeillä!