Tuoreen koiranomistajan kokemuksia

Olen parissa aiemmassa blogikirjoituksessa kertonut, että meille on tulossa kaksi karvaista kaveria perheeseen. Tämä alku on ollut pientä härdelliä yhdistettynä muuttoon ja sen keskeneräisyyteen, mutta tässä he nyt ovat, Tara ja Tosca! 

Kaksi koiraa luonnossa. Tosca on sekarotuinen ja pitkäkarvainen, Tara on amstaffi.
Vasemmalla Tosca ja oikealla Tara.

Kaksikko on tullut meille loppuelämäkseen Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä. Me emme tiedä eläinten historiasta juuri mitään, mutta ainakin tähän mennessä on vaikuttanut siltä, että niitä ei ole kovin pahasti kohdeltu kaltoin. Niiden käytöksessä ei nimittäin näy ihmisarkuutta tai pelokkuutta.

Sen sijaan nämä koirat ovat olleet hyvin innokkaita tutkimaan asioita ja selvästi kiintyneet ja tykästyneet minuun ja Leijonaan nopeasti. Ainoa pieni ongelma meillä tässä alussa on se, että Tosca erityisesti ei tykkää siitä, jos minä lähden pois jonnekin asioille. Ensimmäiset eron hetket ovat tietysti vaikeampia, ja päivittäisillä pienillä erossa olemisilla totutamme nyt koiria siihen, että me molemmat palaamme aina takaisin.

Kokemuksia HESYstä

Minun kokemukseni HESYn kanssa toimimisesta oli kaikin puolin erinomainen. Mielestäni sekä yhdyshenkilömme että eläintenhoitajat olivat asiallisia, avoimia ja mukavia. Tämä homma muistutti ihmisen adoptiota siinä mielessä, että siinä on paljon tarkempi seula kuin jos menisi ostamaan pennun (vrt. käväiset synnyttämässä itsellesi vauvan. Neuvolakäynneillä tietty tsekkaillaan terveyttä ja jaksamista, mutta ei kukaan käske tekemään aborttia, jos vaikutat epäluotettavalta). 

Tällä hetkellähän on ongelmana se, että ihmiset hankkiutuvat eroon tai hylkäävät pandemian aikana ottamiaan koiria, koska niillä on nyt käytöshäiriöitä tai ne haittaavat muuta elämää. Syy käytöshäiriöihin on pandemiakoirilla usein se, että koiria ei ole opetettu olemaan omistajastaan erossa, tai ne eivät ole päässeet siedättymään muihin ihmisiin ja koiriin. Kuten tuossa ylen artikkelissa todetaan, kaikki uuden koiran hankkineet eivät ole miettineet, mitä tehdä, kun pandemia loppuu. Eivätkä he ole välttämättä tutustuneet koirankasvatusoppaisiin.

Tässä on yksi syy sille, miksi HESYllä on tarkka seula siitä, keille he luovuttavat eläimen. Hyväntahtoisinkaan ihminen ei välttämättä ole miettinyt asiaa loppuun asti, joten siksi hakemuslomakkeessa pyydetään esimerkiksi pohtimaan, miten pystyy pitämään eläimestä huolta, jos sille tulee yllättäviä sairauskuluja.

Meille ja koirille järjestettiin parin kuukauden aikana useampi tutustumiskäynti. Ensimmäisellä kerralla kävimme vain rapsuttelemassa ja leikittämässä koiria, kolmella seuraavalla kerralla kävimme lenkillä, jotta näkisimme, miten koirat reagoivat erilaisiin ärsykkeisiin. Viimeisellä tapaamisella ennen adoptointia olimme vain HESYn tiloissa taas leikittämässä koiria, jotta niille syntyisi vielä lisää positiivisia mielleyhtymiä meihin.

Tosca pureskelee pehmolelua.
Toscan lempipuuhaa on kanniskella leluja suussaan. Toisiksi kivointa on repiä niiltä sisälmykset ulos. 😅

Lemmikin hankkiminen eläinsuojeluyhdistykseltä

Löytökoira, rescuekoira, kodinvaihtaja. Rakkaalla karvaturrilla on montaa nimeä, mutta oli sitten kyse minkälaisesta vain otuksesta, siihen liittyy pentua enemmän riskejä. Yksi riskeistä on se, että eläimen terveydentilasta ei ole välttämättä paljoa tietoa. Se on luovutushetkellä kunnossa, mutta jos sillä on jokin piilevä sairaus, sitä ei tiedetä, kun ei välttämättä tiedetä mitään sen vanhemmista tai mille asioille se on altistunut.

Toinen riski on arvaamaton käytös. Kasvattajalta hankittu pentu on elänyt suhteellisen turvallista elämää, mutta eläinsuojeluyhdistykselle päätynyt eläin on siellä jostakin syystä. Sitä on siis jouduttu suojelemaan 

  1. ihmisen toiminnalta tai 
  2. ihmisen toimimattomuudelta, jos ihminen ei ole enää pystynyt pitämään lemmikistään huolta.

Näiden seurauksena koira on voinut omaksua erilaisia käytösmalleja, jotka sitten ihmisistä tuntuvat epämiellyttäviltä, tai voivat olla jopa vahingollisia itse eläimelle.

Kun minä ja Leijona olimme suunnittelemassa koiran hankintaa, totesimme, että emme halua ottaa vastuullemme olentoa, jolla on traumaattisten tapahtumien seurauksena paljon pelkotiloja. Kunnioitan suuresti niitä ihmisiä, jotka pystyvät ottamaan sellaisen lemmikin, mutta tiedän, että minä en ole tarpeeksi kokenut eläinten kanssa, jotta voisin ottaa niin haastavan tapauksen ensimmäiseksi aikuisiän lemmikikseni.

Koiran käytöstä voi yrittää tarkkailla eläinsuojeluyhdistyksellä, mutta se ei ole koko totuus. Yhdistyksen tiloissa koirat elävät ns. tarhaelämää, ja vaikka se onkin turvallinen ympäristö, se on stressaava ympäristö, jossa ärsykkeitä on hetkellisesti paljon ja sitten taas hyvin vähän. Yksittäisen ihmisen koti ei ole samanlainen ympäristö, joten kun koirien stressitasot laskevat, niiden käytös voi muuttua paljonkin.

Tapausesimerkki Tara

Meitä esimerkiksi varoiteltiin, että Tara ei ole ihan sisäsiisti. Kun Tara oli tullut HESYlle, se oli “miltein sisäsiisti”, mutta oltuaan yhdistyksellä muutaman kuukauden, pisuja oli alkanut tulla enemmän sisätiloihin. Olimme siis todella positiivisesti yllättyneitä, kun ensimmisen meidän kodissa vietetyn illan jälkeen yhtään vahinkoa ei tapahtunut. 

Veikkaan, että siihen vaikutti kaksi asiaa: yhdistyksellä ollessaan Tara pääsi yleensä vain noin tunnin päivässä ulkoilemaan, ja se oli siis iso jännittävä tapahtuma. Ei silloin välttämättä malta tehdä tarpeitaan. Toinen oli se, että minä olin koirien saavuttua muutaman ekan päivän kotona ja vein koiria parin tunnin välein pihalle, jotta ei tule tarvetta tyhjentää rakkoa sisällä.

Tara seisoo sohvalla, katse kamerassa.

Millaista sitten on olla Taran ja Toscan kanssa?

Verrattuna siihen, mitä on kuullut joistakin rescuekoirista tai löytökoirista, me olemme päässeet Leijonan kanssa todella helpolla. Tara ja Tosca osaavat selvästi jo useamman komennon, kuten odota, irti ja istu (tosin istuminen ei toimi kaikissa tilanteissa). Ne ovat myös iloisia, reippaita ja pitävät ihmisen antamaa hellyyttä ja kehuja palkitsevina. Tietysti myös herkut ovat erittäin tärkeitä palkkioita. 😄

Tara on todella voimakkaasti erilaisten hajujen perään, ja koska se on pääasiassa amstaffi, se tarvitsee enemmän liikuntaa kuin Tosca, jolla ei ole niin paljoa lihasmassaa tai draivia. Tähän mennessä olemme vielä vieneet niitä aina yhdessä lenkille, mutta jossain vaiheessa on tarkoitus totuttaa ne siihen, että Tara lähtee minun kanssa välillä myös juoksulenkille ja Tosca sitten myöhemmin rauhallisemmalle kävelylle jommankumman ihmisen kanssa.

Olen elänyt koko lapsuuteni perheessä, jossa on ollut aina useampi koira, joten minulla oli jo jonkun verran taitoja ja tietämystä koirista. Tämän lisäksi hankin kasvatus- ja koulutusoppaita, joita eläintenkouluttajaksi opiskeleva tuttu kertoi olevan heidän kurssikirjallisuutenaan. Niitä lukiessa totesin, että oli myös paljon asioita, joita en tiennyt tai olisi tajunnut pelkän aiemman koirien seassa elämisen perusteella. 

Eläimen hankkiminen on todella iso vastuu, joten suosittelen tiedon kartuttamista kirjojen, podcastien, videoiden jne. kautta etukäteen!

Minulle erityisen hyödyllisiksi ovat osoittautuneet nämä: 

  • Steve Mann, Onnellisen pennun kasvatus
  • Tommy Wirén ja Päivi Romppainen, Onnistu koirasi koulutuksessa (erityisesti ongelmakäytöksestä poisoppimiseen konkreettisia ohjeita!)
  • Jenna Caloander: 10 käskyä: opit parempaan koira-arkeen (Storytel-podcast)

Tässä myös hyvin viehkeä peiliselfieni tänään työpäivän lomasta, kun kaksikko kaipasi rapsutuksia. Peilin pinnassa taitaa näkyä kuolaa. 😂

Nainen istuu lattialla, sylissä kaksi keskikokoista koiraa.


Onko sinulla vinkkejä lemmikkien kasvatukseen, koulutukseen tai huolenpitoon liittyen? Olisi tosi mukavaa kuulla niistä kommenteissa. 🥰

Kommentit

  1. Jopas on suloisia tyyppejä! Ihana kuulla että Toscan ja Taran kotiutuminen teille on sujunut niin hyvin. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivotaan, että jatkossakin elämä sujuu mukavasti. 😄

      Poista

Lähetä kommentti