Jos saat lahjan, mikä siinä on tärkeintä? Että se on sinulle mieluisa, mutta onko sen oltava laadukas? Kuuluuko sen olla yllätys tai yllättävä? Tai pitääkö siitä näkyä, että sen hinta on ollut tarpeeksi korkea tuntuakseen arvokkaalta?
Nämä olivat minulle ajankohtaisia pohdittavia, sillä tässä kuussa Leijonalla oli synttärit. Olin kysynyt etukäteen, miten hän haluaisi synttäreitään juhlistaa. Leijona ei halunnut sen kummempia juhlia, vaan toivoi, että söisimme mukavan illallisen kotosalla. Suunnittelin meille siis neljän ruokalajin menun, mutta halusin myös antaa hänelle jonkinlaisen muun lahjan.
Minusta on mukavaa saada ja antaa lahjoja. Tärkein motiivi siinä taitaa olla ilahduttaminen. Pidän myös lahjoissa olevasta pienestä yllätyksen tunteesta. Leijonalle lahjat eivät taida olla niin tärkeitä, ja voi hyvin olla, että hänen lahjomisensa takana on pieni rippunen myös omien toiveiden projisointia. Haluan, että hän antaa minulle synttärilahjan, joten minä annan sellaisen hänelle. 🙈
Onko ajatus tärkein?
Onhan se, jos lahjan antava henkilö on oikeasti ajatellut toista ja tämän toiveita ja/tai tarpeita. Toinen pitää tuntea niin hyvin, että tietää, haluaako toinen hyödyllisen lahjan tarpeeseen vai onko jokin tarpeeton mutta toivottu asia parempi. Klassinen esimerkki kämäisestä lahjasta on se, että aviomies antaa vaimolleen jonkin kodinkoneen, koska nainenhan sitä tarvitsee hoitaessaan huushollin kotityöt.
Jotta lahjan ajatus onnistuu, on siis tunnettava toinen tarpeeksi hyvin. Se onnistuu joko ottamalla asiasta selvää salavihkaa, tai sitten suoralla kommunikaatiolla. Suora kommunikaatio ei toimi, jos toiselle lahjan yllätyksellisyys on tärkeä ominaisuus. Tai jos toinen ei kehtaa tai osaa sanoittaa oikeita toiveitaan, vaan kursailee ja mutisee jotain että “enhän mä mitään tarvitse” tai “mikä vaan on kiva”.
Minulle lahjan yllättävyys on tärkeä ominaisuus, koska pidän siitä kutkuttavasta tunteesta, kun ei vielä tiedä, mitä paketissa on. Valitettavasti minulle on myös tosi tärkeää, että se lahja on onnistunut ja ilahduttaa todella. Tämä on vaikea yhdistelmä, sillä liian suora kommunikaatio pilaa yllätyksen, ja epäselvä kommunkaatio voi helposti pilata lahjan ajatuksen (koska toinen ei voi tietää, millainen lahja olisi oikeasti tosi kiva ja mieluisa).
Ratkaisu: tarpeeksi paljon suoraa kommunikaatiota
Minulle tasapaino on löytynyt sillä, että olen aikanaan tehnyt pitkähkön listan kaikenlaisista asioista, jotka voisivat olla ilahduttavia lahjoja. Listalta voi poimia jonkin tietyn asian, tai sitten listalla olevista asioista voi inspiroitua ja keksiä jonkin muun jutun, joka ns. sopii teemaan ja voisi ilahduttaa. Jotta lista toimii, lahjottavan kannattaa välillä päivittää se, jos mieli on muuttunut ja joku juttu ei enää olekaan hyvä idea.
Leijonallakin on tällainen toivelista, ja valitsin sieltä pari juttua suoraan. Tai no, kiertelin paljon second hand -liikkeitä, ja kun bongasin jotain, jonka muistin olevan hänen listallaan, ostin sen. Yksi tällainen ahaa-elämyksen tuottanut juttu oli aurinkolasikotelo.
Leijona oli jo pitkään halunnut aurinkolasikotelon, jossa olisi klipsi. Idea siis on, että sen voi helposti kiinnittää vaikka housuissa vyönlenkkiin tai rinkan olkaimeen, ja aurinkolasit saa helposti käyttöön ilman, että tarvitsee pysähtyä operaatiota varten. Leijona oli joskus aikanaan askarrellut sellaisen itselleen, mutta se oli hajonnut useita kuukausia sitten.
Kuinka vähän lahja saa maksaa?
Olin siis innoissani kuin löytöretkeilijä, kun yhden kierrätysliikkeen silmälasikotelolaatikosta paljastui kotelo, joka vastasi Leijonan toiveita. Kun pitelin sitä kädessäni, huomasin pohtivani, olisiko se kuitenkaan Leijonasta kiva. Tuote oli ehjä ja siisti, mutta sen hinta oli vain pari euroa.
Aloin pohtia, olisiko minusta ok, jos saan lahjan, jonka hinta on “ihan mitätön”. Ja jos esine on ollut “halpa”, onko silloin lahjan antajan pitänyt käyttää aikaa ja vaivaa sen valmistamiseen? Ja lasketaanko vaivannäöksi se, että olen kierrellyt pari tuntia kaupoissa etsimässä lahjaa? Tekeekö vaivannäkö esineestä yhtäkkiä arvokkaamman? Ja olenko ihan idiootti, kun pohdin tällaisia?
Tulin siihen tulokseen, että Leijona varmasti ilahtuisi aurinkolasikotelosta, mutta koska sen hinta oli niin pieni, minulla oli tarve hankkia hänelle toinenkin lahja. Hänen listallaan oli myös erinäisiä kivoja kaula- ja rannekoruja, joten keräsin myös neljän korun lajitelman. Ne ovat pukukoruja kierrätyspaikoista, joten niidenkään hinnat eivät päätä huimaa. Minusta ne olivat kuitenkin todella kauniita, niissä oli Leijonalle sointuvat värit ja juuri sellaista hipahtavaa estetiikkaa, jota hän sellaisilta koruilta toivoo.
Voiko lahja olla käytetty?
Kun mietin Leijonalle lahjaa, pohdin tarkkaan sitä, voiko lahja olla kierrätetty, tai jopa käytetty esine. Minusta tuntuu, että kulutusyhteiskunta on ohjannut minut ajattelemaan, että lahjan pitää olla uusi, hieno ja hintava. Lahja saa olla käytetty vain, jos se on antiikkia ja täten kolmesta attribuutista kaksi täyttyy (hieno ja hintava).
Nämä kolme luonnehdintaa, jotka olin alitajuisesti lahjan kriteereiksi antanut, eivät siis oikeasti ole hyviä kriteerejä. Joten tämän lahjanhankinnan jäljiltä olen selkeyttänyt itselleni, millainen on mielestäni hyvä lahja. Eli millaisia lahjoja toivon itselleni ja millaisia lahjoja haluan antaa muille.
Lahjan tärkeimmät ominaisuudet
Kaikkien näiden ominaisuuksien ei tule täyttyä, mutta ainakin tämän on toteuduttava:
Lahjan tulee ilahduttaa vastaanottajaa.
Jotta se ilahduttaisi vastaanottajaa, pari kappaletta näistä ominaisuuksista tulisi toteutua
Lahja on jotakin näistä
- toivottu
- haluttu
- hyödyllinen
- yllättävä
Lisäksi se on jotakin näistä
- esteettinen
- laadukas
- hauska
Nämä ominaisuudet eivät rajoitu ainoastaan fyysisiin lahjoihin. Esimerkiksi ystävän vieminen brunssille on (toivottavasti) asia, joka ilahduttaa tätä ystävää, ja se on joko yllättävä tai haluttu idea. Lisäksi kyse on laatuajasta ystävien kesken, toivottavasti myös hauskasta hetkestä. 😊
Tykkäätkö itse saada tai antaa lahjoja? Millainen on mielestäsi hyvä lahja?
Kommentit
Lähetä kommentti