Onnellisen suhteen ainesosia

Tämä postaus käsittelee ihmissuhteita yleensä, ei juuri polyamorisesta näkökulmasta. Näiden ajatuksieni taustalla on kylläkin polyamorinen suhtautumiseni asioihin, mutta myös oppeja terveistä kiintymyssuhteista ja terveestä minäkuvasta. Tässä postauksessa luettelen 7 ainesosaa, jotka luovat perustan onnellisuutta tuottavalle ihmissuhteelle. 

Kuvassa lumpeenkukka.
Kuva kangbch Pixabaystä.


Luottamus

Tämä on mielestäni perusta, joka ei voi olla hutera. Olen useammin kuin kerran rikkonut itse kumppanin luottamuksen minuun tai menettänyt luottamukseni kumppaniin, joten en pysty olemaan suhteessa, jossa osapuolet eivät luota toisiinsa. Nyt en tarkoita rikkomisilla mitään pieniä kömmähdyksiä, vaan tekoja, jotka jäävät kalvamaan tai jotka toistuvasti nakertavat toisen itsetuntoa tai muuta vastaavaa. 

Minun täytyy pystyä luottamaan siihen, että kumppanini haluaa minulle hyvää. Tämä ei toteudu esimerkiksi silloin, jos toisella on tapana purkaa pahaa oloaan sanomalla ilkeästi tai muuten loukkaamalla. Olen itse ollut aikanaan sellainen, joka sanavalmiina ihmisenä purkaa kiukkuaan sanallisesti, esimerkiksi myrkyllisillä sanoilla kumppanilleen. Sekä omalta että ihmissuhteiden kestävyyden kannalta onneksi olen onnistunut muuttamaan toimintatapojani.

Keskustelu

Tämä toistuu varmaan kaikissa ihmissuhteisiin liittyvissä kirjoituksissani. Kommunikaatio, puhuminen, kuunteleminen ja keskustelu. Ilman niitä ihmisten välinen toiminta on vaikeaa.

Toisen tukeminen

Tämä ainesosa kytkeytyy luottamukseen. On tärkeää, että kumppanit haluavat tukea toisiaan silloin, kun toisella on paha olla tai muu heikko hetki. Joskus hetket ovat pidempiä ajanjaksoja ja joskus lyhyempiä. Tukeminen ei tarkoita, että muuttuu epäviralliseksi omaishoitajaksi, vaan jos on niin suuria tuentarpeita, silloin kumppanusten kannattaa yhdessä etsiä tukea arkeensa.

Molemminpuolinen ihailu

Sen lisäksi, että pitäisi tukea toista haastavina hetkinä, pitäisi pystyä näkemään, miten ihmeellinen ja upea kumppani on. Myös sen jälkeen, jos kumppanin kanssa on ollut sanaharkkaa tai muita erimielisyyksiä. 

Arvostuksen osoittaminen

Arvostuksen ja rakkauden osoittaminen kumppanilleen säännöllisesti vahvistaa suhdetta. Jos arvostusta ei ikinä osoita, saattaa vaikuttaa siltä, että pitää toista itsestäänselvyytenä. Arvostusta ja rakkautta voi osoittaa sanoin ja teoin. Itse koen tosi tärkeäksi, että kun kumppanini tekee jotain puolestani tai minulle, sanallistan arvostustani. Eli useimmiten kiitän. 😄

Minulla on huono ääreisverenkierto ja minun tulee helposti kylmä. Joka ilta nukkumaan mennessä Leijona menee ensimmäisenä peiton alle ja lämmittää vuodetta sillä välin, kun minä vielä pesen hampaita. Sitten hän antaa minun laittaa jääkalikoita muistuttavat varpaani häntä vasten lämpiämään. Joka ilta myös kiitän häntä näistä rakkaudenosoituksista, sillä en pystyisi nukahtamaan, jos jalat ovat liian kylmät.

Arvostamista ei ole pelkkä kiitoksen muistaminen. On tärkeää kertoa, mitä ominaisuuksia kumppanissaan arvostaa ja ihailee. Tämä siis kytkeytyy tuohon aiempaan kohtaan eli molemminpuoliseen ihailuun. Ensimmäinen askel on nähdä kumppanissaan kaikki ne ihanat piirteet ja seuraava askel on kertoa ihailustaan sekä arvostuksestaan kumppanilleen. 

Oman itsen säilyttäminen

Vaikka kumppani on aivan ihana, olisi siitä huolimatta hyvä olla sulautumatta pelkiksi meiksi minän sijaan. Oman identiteetin ja minuuden säilyttäminen on arvokasta molemmille. Toisen kohtaaminen, kuunteleminen ja näkeminen tarvitsee sitä, että toisen näkee irrallisena itsestään. Ei siis pelkästään pariskunnan puolikkaana. 

Lisäksi oman minuuden säilyminen on tärkeää, jotta molemmilla pysyy selkeänä, mistä asioista juuri he itse pitävät, eikä ajatella vain asioita, joista "me tykätään" tai joita "me tehdään". Tämä mahdollistaa kasvua ihmisenä sekä auttaa huolehtimaan siitä, että pysyy avoimena maailmaa kohtaan. 

Yksi länsimaisen (monogamisen) ajattelun nihkeitä puolia on se, että parisuhde (ja ydinperhe) tuntuu syövän liikaa aikaa muulta elämältä. Ystävyyssuhteet voivat heikentyä ja ihmisen turvaverkko hapertua huomaamatta. On vaarallista luopua omista harrastuksistaan ja tehdä asioita vain kumppanin kanssa. Ensiksikin se kaventaa omaa elämää ja karsii asioita, joista voi iloita. Toisekseen jossain vaiheessa kumppani ei enää ole seurana: joko syynä on ero tai sitten kuolema. Siinä kriisin keskellä voi olla raskasta rakentaa uusia merkityksellisiä ihmissuhteita.

Samoja ja eri vahvuuksia

Tämä viimeinen kohta on asia, jonka mainitsin jo hääpäivän kirjoituksessa. Usein ihmissuhdeoppaissa tai muissa vastaavissa korostetaan joko sitä, että vastakohdat täydentävät toisiaan, tai sitten ideaaliparin on oltava toistensa peilikuvat. Molemmissa on perää, mutta parasta on mielestäni näiden kahden yhdistelmä. 

On hyvä, että kumppaneiden heikkoudet ja vahvuudet tasapainottavat ja täydentävät toisiaan. Leijona on minua rauhallisempi, mikä auttaa minua säilyttämään malttini ärsyttävissä tilanteissa. Hän osaa tuoda tilanteeseen usein huumoria, jos olen räyhäämässä vaikka jumittavalle tietokoneelle.

Samoja vahvuuksia ja ominaisuuksia tarvitaan, jotta suhde ei ole pelkkää toisen puutteiden paikkailua tai huolehtimista. Mielestäni ratkaisevaa on esimerkiksi kokeilunhalu. Jos toinen ei pidä uusien asioiden kokeilemisesta ja toinen nauttii siitä, yhteisten kokemusten ja asioiden jakaminen on hankalaa. 

Toinen erityisesti asuinkumppaneiden onnellisuuteen kytkeytyvä juttu taasen on siisteys. Jos toinen antaa tiskien kertyä lavuaarissa monta päivää ja toiselle on tärkeää, että keittiö on siisti, todennäköisyys riidoille on iso. Minä en ainakaan usko tässä kohtaa, että vastakohdat täydentäisivät toisiaan.


Mitä ajatuksia teksti herätti? Mistä ainesosista onnellinen suhde koostuu sinun mielestäsi? Olisi ihanaa, jos kerrot kommenteissa!

Kommentit

  1. Samoilla linjoilla. Olen itse kokenut tärkeäksi kysyä joka päivä miltä tuntuu ja mikä on meininki, auttaa avaamaan keskustelun siitä onko jossain jotain paranneltavaa, jotain mitä pitäisi hankkia tai huomioida muksujen kanssa.

    Ollaan siisteyden suhteen hieman vastakohtia. Minäkin pidän siisteydestä mutta unohdan helposti puolessavälissä siivousta mitä olin tekemässä. Vuoden mittaan rutiini on mennyt siihen että hoidan keittiön yms hyvin säännöllistä siivousta kaipaavat osiot, vaimo koordinoi isommat siivoukset. Pyykkien ja vaatejärjestelyjen suhteen vastuu on jaettu ja toimii suht hyvin. Ja robotti-imuri vetäisee 1-2 kertaa viikossa lattian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivittäinen keskustelu, jossa osoittaa kiinnostusta toisen hyvinvointiin ja tarpeille, on loistava neuvo. 😊 Kiitos, kun ajoit tämän ja kokemuksesi! Ja robotti-imuri tai muu siivousapu on kanssa hyvä tapa helpottaa arkea.

      Poista
  2. Todella hyvä kirjoitus! Tässä on paljon niitä asioita missä koitamme oman kumppanini kanssa löytää tasapainoa.
    Ensinnäkin luottamus: Exänihän romutti mun luottamuksen ihan kaikkiin niin totaalisesti, että on ollut haasteita tämän asian tiimoilta. Työstän sitä todella paljon itseni kanssa, jotta en vetäisi exän tekoja koko ajan uuteen suhteeseeni. Mutta huomaan millaista tuhoa se on minuunkin esimerkiksi aiheuttanut. Onneksi kumppanini on ollut todella kärsivällinen ja on ymmärtänyt, että tietyt reagoinnit saattavat johtua menneisyyden traumoista. Tämänkin uskon helpottavan ajan kanssa jahka huomaan todella sen, että kaikki eivät ajattele ja toimi samalla tavalla kuin exäni.

    Keskustelu: siinä on aina parantamisen varaa, mutta sen kyllä huomaa kuinka paljon väärinkäsityksiä puhumattomuus aiheuttaa. Ja ennenkaikkea kuuntelutaito on tärkeää, ettei kumpikaan syyllisty ylitulkitsemiseen.

    Tukeminen on tärkeää sillä että kun toinen on haavoittuvimmillaan niin toinen ottaa siinä kohtia koppia, se kasvattaa myös luottamusta kun huomaa, että minä olen hyväksytty myös niinä huonoina hetkinä. Meillä isoin kompastus kivi on tässä aiheessa ollut siinä että molemmilla on niin eri tarpeet sen tukemisen suhteen. Siinä missä mies tarvitsee huonona päivänä paljon omaa tilaa, tarvitsen minä puolestaan juuri silloin eniten sitä läheisyyttä ja kiinnipitämistä, vakuuttelua että kaikki kääntyy hyväksi. Tässä meillä yleensä tulee hieman harmia, kun toinen helposti olettaa toisen tarvitsevan samanlaisia toimintatapoja tilanteen selvittämiseen kuin mitä itse toivoo saavansa. Ehkä tämäkin korjaantuu ajan kanssa kun opitaan toistemme tapoja ja ymmärtämään ne kummankin omat tarpeet, vaikka poikkeaakin täysin omista.

    Tuo ihailu ja arvostuksen osoitus olivat hyviä osioita mitkä suhteissa tulee helposti laiminlyötyä. Toista aletaan pitämään itsestään selvyytenä ja alkuun ladellut kauniit sanat ja panostukset teoissa hiljalleen jäävät kun ajatellaan että nyt ollaan ns. "varmoilla vesillä". Tämä on todella harmittavaa, koska näiden asioiden lopettaminen helposti antaa toiselle olon siitä että olenko enää riittävä tai pahimmassa tapauksessa tulee ns.huijattu olo, kun on alkuun tottunut hellyyksiin mitä toiselta saa ja sit ku ne loppuvat... Täytyisi muistaa säilyttää se kipinä ja huomioiminen. Toki ei aina voi 100 lasissa hehkuttaa toista ja uuvuttaa sekin jos liikaa jatkuvasti yrittää, mutta kyllä meistä jokaisesta tuntuu hyvältä kuulla aina välillä "olet todella kaunis tai olet todella komea".. Ja toisen tekojen kehuminen edesauttaa myös sitä, että toinen pysyy suhteessa ns.oikeilla jäljillä, tietää että toimii hyvin toisen mielestä ja aiheuttaa toiselle onnellisuuden tunteita.

    Tuohon kahteen viimeiseen kohtaan, oman identiteetin säilyttäminen ja oman ajan ottaminen ovat todella tärkeitä asioita. Onhan se selvää, että kun mennään uuteen parisuhteeseen tai perustetaan perhettä, niin tottakai tilanteet vaatii eritavalla joustoa ja ehkä jopa joistain asioista luopumista, mutta kaikkien jaksamisen ja onnellisuuden takia on todella tärkeää se että molemmat osapuolet saavat tarvittaessa olla omien harrastusten parissa.
    Menneessä suhteessa silloinen kumppanini yritti koko ajan muuttaa minua, ja miellyttämisen haluisena ihmisenä liikaa yritin mukautua hänen toiveisiinsa. Tämä lopulta johti siihen, etten hälle riittänyt kuitenkaan ja eron tultua olin todella hukassa siinä suhteessa, että kuka minä olen, mistä minä oikeasti tykkään ja onko nämä ajatukset oikeasti minua vai onko nämä vain niitä mitä olen luonut itselleni jotta riittäisin toiselle. Siinä oli melkoinen identiteetti kriisi käsiteltävänä ja osittain olen hukassa edelleen.

    Tulipa paljon sepustettua ja tuntuu että tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, kun jaoit ajatuksiasi! 🧡 Olen ihan samoilla linjoilla kanssasi, liika hehkutus alkaa tuntua oudolta. Minulla itsellä auttoi tuohon tuen yms. osoittamisen ja tuen kohteen tarpeiden sovittamiseen se, että tein 5 love languages -nimisen testin. Löytyy netistä ilmaiseksi. Sen avulla voi kartoittaa, millaisia asioita itse arvostaa ja kaipaa tietoisesti tai tiedostamatta. Kun kummatkin osapuolet tekevät testin, sen tulokset auttavat konkretisoimaan, millaisia tekoja toinen kaipaa, jotta hänelle tulee huomioitu, rakastettu tai tuettu olo. 😊 Mä esim kuvittelin, että mulle on tosi tärkeää sanallisesti rakkauden ilmaiseminen, mutta olenkin huomannut, että teot olikin tosi tärkeitä kans.

      Poista

Lähetä kommentti