Exän kanssa ei tarvitse olla ystävä

Tänään haluan kirjoittaa existä, eikä tämä pohdinta rajoitu pelkästään polyamorisiin suhteisiin. Itse asiassa suurin osa ihmissuhteisiin liittyvistä teksteistäni soveltuu ihan hyvin myös monogamisiin suhteisiin ja kaikkeen monon ja polyn väliltä. Oli kyse sitten epävarmuudesta tai existä, niitä löytyy useimmilta. 😊

Polypiirit ovat Suomessa aika pienet, joten kohteliaiden ja ystävällisten välien säilyttäminen entisiin kumppaneihin on hyvä juttu. Exien kanssa ei kuitenkaan tarvitse olla sydänystävä ja olla viikoittain tekemisissä.

Monosuhteissakin on todennäköisesti ehtinyt muodostua yhteistä ystäväpiiriä, joten on tosi jees, jos voi jatkossakin ystäväporukan juhlissa olla samassa tilassa exän kanssa ja vaihtaa kuulumisia ilman jännitteitä. Silloinkaan ei kuitenkaan ole tarvetta, että pyrkisi muodostamaan ja ylläpitämään syvää kiintymystä ja ystävyyttä, jos se ei tunnu luontevalta. 

Minä itse en ole juurikaan tekemisissä exieni kanssa. Olemme edelleen facebook-kavereita tai seuraamme edelleen toistemme sometilejä, ja tykkäilemme toistemme postauksista. En kuitenkaan juuri kaipaa viestittelyä exien kanssa. Tähän suurin syy on varmaankin tavassa, jolla suhteet ovat alkaneet. 

Salamaihastusta on vaikea muuttaa kaveruudeksi

Kaikki merkittävät suhteeni ovat alkaneet sillä, että olen kiinnostunut uudesta tuntemattomasta ihmisestä. Heti alusta asti tutustumishalun päämotivaattori on ollut seksuaalinen kiinnostus. En siis ole koskaan muodostanut kumppaniini syvää kiintymystä ja ystävyyttä ennen kontaktin muuttumista seurustelusuhteeksi. Määrittelen tässä yhteydessä seurustelusuhteen suhteeksi, jossa on olennaista romanttinen ja seksuaalinen kiinnostus ja suhteessa ollaan melkein päivittäin yhteydessä. 

Koska tutustumisaikeita edistää ihastuksen tunne, näen kiinnostukseni kohteen niiden kuuluisien vaaleanpunaisten linssien läpi. Lisäksi useimmat ihmiset yrittävät antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan sellaisen ihmisen edessä, johon ovat ihastuneet. Kärjistäen voisi siis sanoa, että suhteen alkuvaiheessa näemme toisistamme hyvin rajatun osan, ja vasta myöhemmin tutustumme toisiimme kunnolla. 

Kun suhde jatkuu pidempään, molemmista alkaa tulla esiin niitä puolia, joita on joko yrittänyt piilottaa tai joita toinen on niiden pinkkien kakkuloiden avulla jättänyt huomiotta. Kiintymystä on myös ehtinyt muodostumaan. Itse en kuitenkaan pysty ylläpitämään platonista kiintymystä ihmiseen, jonka olen ottanut elämääni romanttisissa aikeissa ja aikeet ovat sen jälkeen kosahtaneet karille.

Se on vain tapa, jolla toimin. Minulla on monta läheistä ja tärkeää ystävää, eikä kukaan exäni tähän mennessä ole tuntunut eron hetkellä yhtä mukavalta ja ihanalta, kuin nämä ihmiset. Ihmisellä on rajallinen määrä aikaa vuorokaudessa, ja käytän mieluiten aikani niihin ihmisiin, joista todella pidän, kuin ihmiseen, joka on ihastumisen karistua muuttunut vähän ärsyttäväksi tai itsekeskeisen oloiseksi.

Usein seurustelusuhteeni myöskin loppuvat tilassa, jossa olen jo ponnistellut pitääkseni suhdetta yllä. Olen siis jo joitakin viikkoja antanut suhteelle enemmän kuin olen siitä saanut. Olen pyrkinyt olemaan tukena ja kiinnostunut kumppanin asioista, vaikka ne eivät oikeasti minua sisimmässäni niin hirveästi kiinnostaisi. Kun ero tulee, olen helpottunut, ettei minun enää tarvitse yrittää. Tässä tilassa en todellakaan halua jatkaa viestittelyä muutaman päivän välein ja kysyä kuulumisia, sillä se tarkoittaisi sitä, että jatkan edelleen antamista suhteeseen, josta en saa tarpeeksi itselleni.  

Kohteliaat ja asialliset välit on ihan jees

Tavoitteeni on, että en eroa riidoissa, vaan välit toiseen voivat pysyä neutraaleina. En totisesti ole onnistunut tässä tavoitteessani kovinkaan usein. Itse asiassa olen onnistunut tässä asiassa ainoastaan sellaisten ihmisten kanssa, joihin en ole ehtinyt rakastua. Ei siis kovin hyvä saldo. 😅 Erot rakastamieni ihmisten kanssa eivät ole yleensä päättyneet riidoissa, mutta eron hetki on ollut niin kipeä, etten ole halunnut jatkaa yhteydenpitoa.

Pystyn kuitenkin olemaan kohtelias ja asiallinen myös näille rakkausexilleni, jos näen heitä vaikka larpissa tai yhteisen ystävän synttärijuhlissa. Juttelen rennosti, kysyn kuulumisia ja vitsailen. Kaikki kommunikaatio on kuitenkin tosi kepeää eikä jatku koko iltaa. 

Tämä on se, mihin minä riitän. En pysty venymään tätä lämpimämmäksi ihmiseksi, en pysty olemaan exieni ystävä. Voin olla kaveri tai tuttava, ja se riittää minulle. En murehdi, mitä exäni minusta ajattelevat, koska meidän ei enää tarvitse olla toistemme elämissä. Maailmassa on miljardeja ihmisiä, joten jos jonkun niistä kanssa ei halua pitää yhteyttä, ihmisiä riittää silti. 

Suhteet eivät pääty, ne vain muuttavat muotoaan

Tuo väliotsikon lause on monelle polylle totta. Ihmisten väliset suhteet muuttuvat, joskus jonkun kanssa on enemmän yhteydessä, joskus vähemmän. Joskus suhde sisältää romantiikkaa, joskus romantiikka katoaa mutta kiintymys on yhä olemassa. Joskus romanttinen intohimo syttyy uudestaan.

Ihmisillä on erilaisia merkityksiä samoille termeille. Monelle polyamoriselle ihmiselle "suhde" on termi, joka tarkoittaa hyvin monipuolista vuorovaikutuksen kirjoa kahden yksilön välillä. Kaksi yksilöä ei tässä nyt viittaa monogamiaan vaan siihen, että jokaisen ihmisen ollessa uniikki jokainen vuorovaikutussuhde eri ihmisten välillä on uniikki. Vaikka olisin kolmen ihmisen polysuhteessa henkilöiden A ja B kanssa, minun ja henkilön A välinen suhde on erilainen kuin minun ja henkilön B välinen suhde, koska he ovat eri ihmisiä. Mutta nyt takaisin asiaan tästä disclaimerista! 😊

Minusta on tosi hienoa, jos ihmiset pystyvät ja iloitsevat tällaisesta hyvin joustavasta tai soljuvasta olemisesta muiden kanssa. Siihen ei kuitenkaan tarvitse pyrkiä kynsin ja hampain, jos se ei tunnu itselle toimivalta, vaan kokee tarvitsevansa erilaisia määrittelyjä tai kokemuksen siitä, että jokin suhde alkaa ja päättyy. Tällaisen tarvitseminen ei tee kenestäkään muita huonompaa polya, tai soveltumatonta polyamoriseen elämäntapaan.

Minun päässäni termi "suhde" tarkoittaa selvästi romanttis-seksuaalista kiinnostusta sisältävää suhdetta. Jos nuo elementit katoavat siitä, minä koen suhteen päättyneen. Minulle sana suhde tarkoittaa myös jonkinlaista sitoutumista toiseen ihmiseen ja hänen hyvinvoinnistaan huolehtimista. Koen suhteen päättyvän, kun tällainen erityinen kytköksissä oleminen päättyy. Tottakai välitän ystävieni hyvinvoinnista ja tarjoan heille tukeani, mutta siitä puuttuu se tietty sitoutumisen tunne, jota on vaikea määritellä. Ehkä sitä voisi kutsua kumppanuudeksi ja samassa veneessä olemiseksi.

Yhteenvetona ja loppupäätelmänä: On ihan ok haluta päätös asioille tai suhteille. On täysin ok päättää, millä tavalla haluaa olla yhteydessä entisiin kumppaneihin, tai haluaako olla yhteydessä ollenkaan. On tärkeää pitää huolta omista rajoistaan ja toimia siten, että se edistää omaa hyvinvointia. Sillä kukapa siitä huolehtisi, ellei itse?

Millaiset suhteet sinulla on exiesi kanssa? Olisi mahtavaa kuulla muiden tavoista ja haluista olla yhteydessä entisiin kumppaneihin!