Rajat, säännöt ja sopimukset

Tänään aiheena ovat rajat, säännöt ja sopimukset ja miten ne eroavat toisistaan.

Pieniä keltaisia kukkia.
Kuva Pezibear Pixabaystä.

Tässä määritelmät tiiviisti:

  • Raja koskee aina henkilön itsensä omia rajoja, mitä hänelle on tai ei ole ok, että muut sanovat tai tekevät hänelle.
  • Sääntö on jotain, mihin henkilö ei ole päässyt vaikuttamaan, mutta jota hänen tulee noudattaa, jos hän haluaa toimia käsillä olevassa (sosiaalisessa) tilanteessa. 
  • Sopimus on yhteisesti luotu kaikkien niiden henkilöiden toimesta, joita sopimus koskee.

Minä huolehdin omista rajoistani

Raja koskee aina henkilöä itseään. Minun rajani koskevat minun fyysistä koskemattomuuttani ja minun hyvinvointiani eli sanalla sanoen minua.

Minun rajani ei voi koskea toisen ihmisen tekemistä, joka ei kohdistu minuun. Minun rajani ei esimerkiksi voi olla, että kumppanini ei saa jäädä yöksi toisen kumppaninsa luo, koska minulle tulee siitä hylätty olo. Tuollainen asetelma olisi epäeettinen sääntö, koska yksi ihminen tyrannisoi toisten tekemistä omiin epävarmuuksiinsa vetoamalla. Se olisi vähän sama kuin joku homofobinen ukkeli vaatisi, että kaksi miestä ei saa pitää toisiaan kädestä julkisella paikalla, koska häntä ahdistaa.

Omien rajojen ylläpitämistä ei voi vastuuttaa jollekulle toiselle. 

Rajastaan voi pitää huolta poistumalla

Raja voi näyttäytyä myös periaatteena. Minä esimerkiksi en halua olla sellainen ihminen, joka nalkuttaa tiskaamisesta (ja muusta siivoamisesta). Olin nuorena muuttanut yhteen seurustelukumppanini kanssa, ja yhteisessä kodissa kävi pian ilmi, että siisteyskäsityksemme olivat hyvin erilaiset. Yritimme sopia yhteisiä käytäntöjä, mutta koska minun oli vaikea yrittää alentaa siisteystottumuksiani, painostin kumppaniani sitoutumaan siihen, että me molemmat pyrimme olemaan yhtä siistejä, ja jaoimme siivous- ja tiskivuorot. Mutta kumppanini ei tiskannut kovin usein eikä kovin huolellisesti. 

Lopulta totesin, että sen sijaan, että minä painostan häntä tiskaamaan astiat puhtaiksi asti, mistä molemmille tulee ärtynyt ja vihainen olo, minun kannattaa poistaa itseni olosuhteista tai tilanteesta, jossa koen tarvetta puuttua toisen tiskaamiseen. Eli meidän ei kannata asua yhdessä.

Säännöistä on kohteliasta kertoa

Sääntö on siis jotain, minkä sisältöön ei ole päässyt vaikuttamaan, mutta sitä on kuitenkin noudatettava. Jos siis haluaa käyttäytyä huomioonottavasti ja mukavasti muita ihmisiä kohtaan. 

Jos haluaa toimia eettisesti, säännöstä tulisi päättää sillä porukalla, jota se koskee. Tai kertoa uusille ihmisille heti, jos itsellä on muiden kumppanien kanssa sääntöjä, jotka voivat vaikuttaa muihin osapuoliin. 

Avoimia suhteita on monenlaisia, mutta niissä saattaa usein olla pariskunnan osapuolten luomia sääntöjä, joiden mukaan he toimivat muiden kanssa. Esimerkiksi, että pitää kysyä partneriltaan lupa treffeihin tai että muut suhteet eivät saa muuttua tapailua vakavammiksi. Vastuullisesti avoimia suhteita toteuttava ihminen on avoin ja rehellinen näistä säännöistä toisille, jotta kaikki osapuolet tietävät, mihin ovat ryhtymässä. 

Minusta ainakin olisi tosi epämiellyttävää ja tuntisin oloni petetyksi, jos uusi mielenkiintoinen tyyppi, johon olisin ehtinyt jo ihastua, kertoisi vasta viidennellä tapaamisella, että hän ei muuten sitten saa ihastua eikä pitää säännöllisesti yhteyttä kehenkään muuhun kuin primäärikumppaniinsa. 

Joskus toisten asettamat säännöt saattavat kuulostaa liian kontrolloivilta, ja silloin voi valita, ettei halua viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa. Sääntöjä voi myös yrittää keskustella uusiksi, jos ne tuntuvat kohtuuttomilta. 

Sopimus muodostetaan yhdessä

Sopimus on sitoumus, jota neuvottelevat kaikki ne ihmiset, joita sopimus koskee. Esimerkiksi kolmen ihmisen suljetussa suhteessa voi olla sopimus, että yksikään suhteen osapuolista ei ryhdy romanttiseen suhteeseen kolmikon ulkopuolisen henkilön kanssa. 

Sopimuksella saatetaan tarkoittaa myös kokoelmaa sitoumuksia, joihin sopimusta muodostavat osapuolet haluavat sitoutua. Sopimus voi tällöin pitää sisällä sääntöjä, mutta sopimus ei ole ole (toivottavasti!) sama asia kuin sääntökokoelma. 

Olen aiemmin kertonut täällä minun ja Leijonan suhdesopimuksesta, jossa ei ole sääntöjä, vaan sitoumuksia. Niillä varmistamme sen, että meillä on selkeä ja yhtenäinen näkemys siitä, miten käyttäydymme toisiamme kohtaan.

Hämmennyksen hetkiä

Hyvä nyrkkisääntö on, että sääntö velvoittaa henkilöä, joka ei ole ollut siitä sopimassa. Asia, joka koskee muita henkilöitä, ei ole automaattisesti sääntö. 

Esimerkki: Sovin kumppanini kanssa, että molempien on kohdeltava toistemme muita kumppaneita kohteliaasti. 

Tämä velvoittaa ainoastaan siitä sopineita osapuolia, mutta koskee tapaa, jolla he kohtelevat muita ihmisiä. Tästä tulee sääntö, jos sopimuksen tehneet tyypit alkavat velvoittaa tällaista käytöstä myös muilta ihmisiltä itseään kohtaan. 

Minusta tämä ei ole mitenkään huono sääntö, ja noudattaisin tällaista ilomielin. 😊

Kommentit