Kesälomasuunnitelmat alkavat ottaa muotoaan, kun lomani alkuun on alle kaksi viikkoa. Mihinkään isoihin tapahtumiin en ole lähdössä, mutta tällä hetkellä odotan suurella mielenkiinnolla yhtä alle 20 ihmisen tapahtumaa. Olen menossa Leijonan kanssa radikaalin rehellisyyden kurssille (tai työpajaan tai retriittiin, ihan miten sen haluaa nähdä).
 |
| Kuva Gundula Vogel Pixabaystä. |
Leijona bongasi tapahtuman ja olen siitä aika innoissani, koska tässä on ollut kohta kahden vuoden tauko, että olen ollut missään itsensäkehittämistyöpajassa. Siis tunne-elämään tai seksuaalisuuteen liittyen, jotain ammatillisia kursseja olen käynyt. 😄 Kurssi/retriitti tulee oleman pitkä viikonloppu heinäkuussa, ja etukäteisvalmistautumisena on kehotettu lukemaan kaksi radikaalia rehellisyyttä käsittelevää kirjaa.
Mitä radikaali rehellisyys sitten on?
Minulla ei ole otsikon kysymykseen vielä kattavaa vastausta, koska olen vasta ensimmäisen opuksen puolivälissä, mutta näin minä sen ymmärrän: radikaali rehellisyys on tapa suhtautua itseensä ja ympärillään olevaan todellisuuteen.
Ideologia on yksinkertainen. Ihminen pyrkii havainnoimaan tunteitaan ja kertoo niistä avoimesti ja itsensä alttiiksi laittaen sekä haluaa kuulla muiden tunteista ja ajatuksista. Tästä todennäköisesti seuraa, että hän elää paljon mukavampaa elämää ja kokee enemmän merkityksellisyyttä niin ihmissuhteissaan kuin omassa elämässään.
Omasta kokemuksestaan jakamisen lisäksi on siis aivan yhtä tärkeää, että pystyy ja haluaa kuulla muiden ihmisten rehellistä ja avointa jakamista.
Kuvitelmat ruotuun
Olen vasta puolivälissä Campbellin teosta, mutta ainakin yksi ohje on erittäin hyödyllinen, vaikkei lähtisikään toteuttamaan elämässään ja kommunkaatiossaan täyttä radikaalia rehellisyyttä.
Ennen kuin alkaa kommunikoida tuntemuksistaan, on tärkeää erottaa havainnot, tunteet ja kuvitelmat. Eli konfliktitilanteessa en lähde suhtautumaan olettamuksiini ja tulkintoihini faktoina, vaan pohdin hetken asiaa ja erottelen, mitä toinen konkreettisesti teki tai sanoi, millaisia tunteita minussa herää ja mitä tulkintoja olen muodostanut näiden kahden edellisen pohjalta.
Esimerkiksi sen sijaan, että ääni kireänä sanoisin kumppanilleni, että "minua surettaa, kun et pidä sukulaisistani!" erottelisin itselleni ja samalla kumppanilleni, mistä oikeastaan on kyse:
"Tulin surulliseksi ja ärtyneeksi, kun sinä irvistit etkä sanonut mitään, kun kysyin, mennäänkö yhdessä Pirkko-serkun 50-vuotissyntymäpäiville lauantaina. Aloin kuvitella, että sinä et pidä sukulaisistani ja että sinua inhotti ajatus sukujuhliin osallistumisesta."
Ja voi olla, että käykin vaikka ilmi, että kumppani irvisti, koska tajusi juuri, että hänellähän on jo jokin työhön liittyvä meno sovittuna lauantaille, eikä ehtinyt avata suutaan, ennen kuin minä aloin tehdä tulkintojani ja kiihdytin itseni vihaiseksi. Toisaalta voi myös käydä ilmi, että kumppania tosiaan inhottaa mennä sukujuhliini, koska hän ei pidä sukulaisistani. Yhtäkaikki on parempi, ettei ala syytellä etukäteen asiasta. 😊
Jakamista, ei kontrollointia
Radikaalin rehellisyyden pohjana on ajatus, että ihmisten tulisi kommunikoida jakaakseen kokemuksiaan, ei siksi, että he yrittävät kontrolloida jotakin sosiaalista tilannetta tai yrittäisivät epätoivoisesti saada aikaan jotakin tiettyä lopputulosta (eli kontrolloida).
Minun on vielä vaikea hahmottaa, missä menee raja tämän suhteen. Lähtökohtaisesti ihmiset haluavat asioita ja yrittävät tehdä asioita saadakseen niitä. Olen tällä hetkellä lukemassa Susan Campbellin teosta Getting Real (2001), jossa tuodaan esiin, että on erittäin suotavaa, että kommunikoi vaikka näin: "kun näen sinut, sydämeni syke kiihtyy ja minua hymyilyttää. Haluaisin tutustua sinuun paremmin".
Mutta näitä tuntemuksia ja toivetta jakaessa on hyväksyttävä, että toisen reaktio tähän avaukseen voi olla mitä tahansa. Tilannetta ei saa yrittää kontrolloida eli yrittää taivuttaa toista tekemään siten, mitä itse toivoisi. Ei saa myöskään yrittää manipuloida. Mutta missä menee tämän raja, mikä on kontrollointia tai manipulointia?
Kun esitän toiveeni "haluaisin tutustua sinuun paremmin" toivon tietenkin, että vastaus toiselta olisi, että hänkin haluaa tutustua minuun. Joten asettelen sanani avoimiksi ja kenties kutsuviksi. Mutta onko joku ystävällinen ja kutsuva sanavalinta jo manipulaatiota tai yritys vaikuttaa toiseen?
Paljon opittavaa tiedossa
Olen ainakin itse ehdollistunut siihen, että kommunikoidessa toisten kanssa pyritään esimerkiksi argumentoimaan omaa näkemystä tai asioita tehdään, koska halutaan saada jotakin aikaan. Epäilenkin, että minulla tulee olemaan paljon opittavaa radikaalin rehellisyyden retriitissä. Varsinkin sen perustan luomisessa, että pystyisin olemaan niin avoin, etten yhtään miettisi, mitä mahdollisia lopputuloksia jollakin keskustelulla vaikka olisi.
Retriitin jälkeen koostan tänne blogiin hyödyllisimmät ajatukset radikaalista rehellisyydestä. Onko sinull akokemuksia radikaalin rehellisyyden toteuttamisesta tai jotain vinkkejä, miten edistää rehellistä ja avointa kommunikaatiota muiden kanssa? 😊
Kommentit
Lähetä kommentti