Synkkää ja outouttavaa nykytaidetta kesänäyttelyissä

Tampereella ja Mänttä-Vilppulassa on tänä kesänä nähtävissä useita mukavalla tavalla synkeitä taideteoksia. Kävin katsomassa näyttelyitä opiskelukavereiden ja Leijonan kanssa, mikä oli yksi monista minilomistani tänä kesänä. Tässä minun suositukseni synkästä taiteesta tai kierosta huumorista nauttiville!

Vinksahtaneita ja makaabereja hipstereitä

Tampereen taidemuseossa on vuosittain kesänäyttelynä vuoden nuoren taiteilijan näyttely. Tänä vuonna tämän tunnustuksen on saanut Joel Slotte, jonka teoksissa yhdistyy heavy metal, fantasia, hipsterimäinen rumuuden estetisointi ja naivismi.

Teoksista oli aistittavissa nuoruuden epävarmuutta, ahdistusta ja päämäärättömyyttä. Osa teosten hahmoista oli mielestäni ilmeettömiä tai sulkeutuneita, mutta joidenkin ilmeet herättivät mielikuvituksen liikkeelle. Välillä mielikuvitusta ja huumoria kutkutteli jokin muu osa teosta: "Näkki"-niminen teos sai minut heti hahmottelemaan mielessäni pientä tarinaa uimahallin työntekijäksi pestautuneesta näkistä, jolla on suuria vaikeuksia olla toteuttamatta murhanhimoisia tarpeitaan vedessä pulikoivien ihmisten läheisyydessä. Puutarhan maaperästä esiin tullut kallo ja puutarhureiden rento asenne sai myöskin kuvittelemaan kaikenlaisia taustatarinoita teoksen "Hauta kasvimaalla" äärellä. 

Maalaus, jossa kaksi naista oleskelee ankealla kasvimaalla. Toisen kaivamasta kuopasta pilkistää pääkallo.


Vuoden nuori taiteilija 2021 -näyttely on auki 5.9. asti.

Tanssivia luurankoja ja yhteiskuntakritiikkiä

Tampereen taidemuseon alakerran on vallannut näyttely Matti Kalkamo: RAW. Kuten kaksi ylempää kerrosta vienyt Slotte, Matti Kalkamo tekee outouttavia teoksia. Hänen valitsemansa tekniikat ja materiaalit ovat kuitenkin monipuolisempia ja tyylillisesti monitasoisempia kuin Slotten näyttelyn työt. 

Minua viehätti erityisesti veistos "La Primavera",  jonka tanssivat ja riemukkailta näyttävät luurangot versovat sorjia puunoksia. 

Patsas, joka esittää tanssivaa luurankoa, josta versoo oksia.


Kalkamon teokset ovat nähtävissä Tampereen taidemuseossa myös 5.9. asti. Näyttelyihin pääsee museokortilla.

Seinällä oleva veistos, jossa on ontoilla metallikirjaimilla kirjoitettu sanat faith, hope ja love. Kirjaimista töröttää kuolleita oksia.


Dekadenssia ja groteskia ilmapiiriä

Sara Hildénin taidemuseossa on enää 1.8. asti näytillä Kari Vehosalon yksityiskäyttely. Pidin Vehosealon teoksista enemmän kuin Slotten ja osittain enemmän kuin Kalkamon teoksista. Niiden tunnelma oli monin paikoin häiritsevämpi ja hauskalla tavalla kieroutuneempi. Alla nähtävissä teos "Young Adults II".

Fotorealistinen maalaus neljästä nuoresta aikuisesta, jotka poseeraavaat ryhmänä. Yksi pitelee vauvaa, toinen liioitellun suurta 80-luvun puhelinta.


Joidenkin teosten kohdalla tulee tosin tunne, että ne vaativat katsojaltaan hyvin laajaa popkulttuurin, taidehistorian sekä 1900-luvun historian (erityisesti USA:n historian) tuntemusta ja muistamista. 

Sara Hildénin museo on museokorttikohde ja sijaitsee Särkänniemen huvipuiston alueella, mikä on minusta tuntunut aina vähän hassulta. En muista koskaan pettyneeni siellä näkemiini näyttelyihin, joten suosittelen museota myös muulloin kuin tämän näyttelyn aikana! 😊

Mäntän kuvataideviikot: kaikkea kaikille

Mäntän kuvataideviikoilla on taas näkösällä monipuolinen kattaus nykytaidetta. Kuvataideviikot toteutetaan vuosittain (viime vuosi oli poikkeus) eikä näyttelyihin pääse museokortilla. Näyttelyillä ei yleensä ole mitään voimakkaasti teoksia ohjaavaa teemaa, mutta tietyt yhteiskunnallisessa keskustelussakin esillä olevat teemat tuppaavat näkymään teoksissa. Tälläkin kertaa oli muutama ilmastonmuutosta ja ihmisen ja luonnon suhdetta pohdiskeleva teos sekä sotaa ja inhimillistä kärsimystä tuomitseva maalaus. 

Yksityiskohta Mehtan maalauksesta, haavoittuneita ihmiskehoja. Yhdellä on kasvoillaan ruttotohtorien naamiota muistuttava kaasunaamio.


Ali Akbar Mehtan teos "The war that is coming is not the last one, part 1" koostui maalauksesta sekä sen edessä telineessä olevasta kirjasta, johon on koottu listaa kaikista ihmisten pienemmistä ja suuremmista aseellisista selkkauksista ja sodista. Ystäväni selaili kirjaa ja totesi, että joutui kahlaamaan masentavan monta sivua, jotta pääsi edes pari vuotta ajassa taaksepäin. Yläpuolella on yksityiskohta teoksesta.

Normaalihintainen lippu kuvataideviikoille on 14 euroa ja on ehdottomasti rahan väärti. Osan teoksista näkee ilmaiseksi Serlachius Gösta -museon lähellä olevassa saaressa. Saareen on silta.

Mäntän kuvataideviikot ovat käynnissä 31.8. asti. 

Yhteiskuntakritiikkiä ja herkkää tunnelmaa Serlachius Göstassa

Yksi lempimuseoistani on Serlachius Gösta, jonka näyttelyihin en myöskään ole koskaan pettynyt. Vanhan rakennuksen puolella on aina esillä jokin näyttely kokoelmateoksista, ja niiden teemat ovat olleet oivaltavia ja näkökulmat raikkaita. Uudella eli Göstan pavijongin puolella esitellään taasen vaihtuvissa näyttelyissä mielenkiintoisia nykytaiteilijoita, joiden teoksissa on yleensä jotain minun synkkään makuun oivallisesti osuvaa. 

Tänä kesänä näytillä on kolmen taiteilijan töitä, tosin keskustelimme Leijonan kanssa, saattaako Banksy oikeastaan olla henkilön sijaan jo instituutio. Päänäyttely esittelee kantaaottavista katutaideteoksistaan tunnettua Banksya ja hänen uraansa. Banksyn näyttelyn ajan museoon on ilmainen sisäänpääsy. 

Banksyn teos Grin Reaper, jossa virnuileva kuolema istuu ison kellotaulun päällä.


Kriittisissä teoksissa tarkastellaan usein vallan väärinkäyttöä, väkivaltaa sekä sotaa. Banksy on useissa teoksissaan nostanut esiin sota-alueilla kärsineiden siviilien ja pakolaisten tilannetta ja kehottanut ihmisiä toimimaan. Näyttelyä katsoessani kuitenkin mietin, kuinka moni siellä käyvistä ja taidetta ihastelevista henkilöistä todella tekee jotain, kuten lahjoittaa vaikka humanitaarisille apujärjestöille tai osallistuu pakolaistoimintaan.

Banksyn teoksien näyttely on auki 10.10. asti.

Minuun kolahti Banksya enemmän toisen esillä olevan taiteilijan teokset: Santeri Tuorin valokuvissa ja videoissa oli rauhallinen ja surumielisen eteerinen tunnelma, joka erottui niin Göstan muista näyttelyistä kuin Mäntän kuvataideviikkojen teoksista (jotka olimme käyneet katsomassa ensin). 

Käsitelty valokuva lumpeista.

Näyttelyn nimi on "Posing time" ja minulle ainakin näistä ajankulua tutkiskelevista teoksista tulee samanlainen säröilevällä tavalla seesteinen tunne kuin memento mori -aiheisia teoksia katsoessa.

Lähikuva valokuvateoksesta, jossa on lumpeita.

Ylempänä on kokonainen teos ja toinen kuva on yksityiskohta toisesta teoksesta. Molemmat ovat sarjasta "Waterlilies".  

Tuorin teokset ovat pitkään esillä, joten jos vain satut käymään Mäntässä viimeistään 6.3.2022, suosittelen tämän näyttelyn katsomista!


Olen ollut nyt kesällä taas niin onnellinen, kun olen voinut käydä taidemuseoissa. Se on käytännössä pitkäaikaisin harrastukseni. 😄

Kommentit

  1. Aivan mahtavia kyllä nuo Tuorin teokset! Piti perehtyä taiteilijaan paremmin, kun näin tämän postauksesi :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti