Kolmistaan nukkuminen

Jos laitat kuvapankissa hakuun sanan polyamoria, tulokseksi tulee yleensä kuva, jossa on kolmen ihmisen jalkapohjat pilkistämässä saman peiton alta. Jos siis mitään hakutuloksia tulee, kun kyse ei ole kovin yleisestä aiheesta (kuten “kukka” tai “työ”). Tästä kuvallisesta stereotypiasta huolimatta kolmistaan tai isommassa ryhmässä nukkuminen ei tietääkseni ole kovin yleistä. 

Kuva Ri Butov Pixabaystä.

Eka syy yleensä on se, että yhden henkilön kumppanit eivät useinkaan ole niin viehättyneitä toisistaan, että haluaisivat toistuvasti viettää iltoja yhdessä ja jakaa vuoteen halikasana. Tietysti on kolmiosuhteita (kaikki osapuolet ovat viehättyneet toisistaan), yhteisöjä ja monen aikuisen muodostamia perheitä, joissa ollaan tosi tiiviisti yhdessä. Minun ystäväpiirissä yleisempää on kuitenkin se, että kumppanien kumppanien kanssa ei vietetä toistuvasti aikaa pienellä intiimillä porukalla. 

Toka syy kolmistaan nukkumisen harvinaisuuteen on taasen se, että se on itse asiassa aika haastavaa. Keskimmäisenä nukkujana on aika vaikeaa säädellä lämpötilaansa, kun ei voi tuikata vaikka jalkaa peiton ulkopuolelle. Keskimmäisenä on myös vaikea luikerrella yöllä vessaan, kun on suuri riski herättää jompikumpi tai molemmat vierustoverit venkoilullaan.

Olen itse jakanut vuoteen kumppanin ja hänen kumppaninsa kanssa pari kertaa. Edellisellä kerralla me kaikki muun muassa olimme aamulla sitä mieltä, että “minun oli vaikea nukahtaa, ja te kaksi muuta nukahditte paljon nopeammin”. Vähän sama ilmiö, kuin että jokainen tekee kotitöitä aina enemmän kuin partneri. 😉

Kolmistaan nukkuminen voi sujua mutkattomasti, mutta ainakin minulla on haasteita tottua vähän erilaisempaan järjestelyyn. Varsinkin, jos aikataulujen sovittaminen yhteen on vaikeaa, eikä toistoja kerry tarpeeksi nopeasti, jotta kolmistaan nukkuminen rutinoituisi.

Minua myös hieman huolettaa tuollaisissa tilanteissa, että kokeeko joku jäävänsä ulkopuolelle. Ei siis fyysisesti tipautetuksi alas sängystä, mutta jos vaikka vasemmalla oleva ja keskimmäinen unessa kietoutuvat toisiinsa, oikealla oleva jää yksikseen. Nukkuessa ei voi yrittää olla tasapuolinen ja huomioonottava, koska ei ole tietoisessa tilassa.

Hylätyksi tai torjutuksi tuleminen on minulle vahva triggeri, joten olen tosi herkkä sen suhteen, jos koen, että joudun tuollaisessa kolmen ihmisen joukossa ulkopuoliseksi. Ja samalla eläydyn ja tunnen myötätuntoa voimakkaasti, jos minusta vaikuttaa siltä, että joku toinen on joutumassa ulkopuolelle. Kaikin puolin siis tilanne, että minulle kolmistaan nukkumiseen liittyvät sosiaaliset asetelmat tuntuvat ennemmin kuormittavalta kuin mukavalta ja läheiseltä.

Miksi en halua kumppaneitani kainaloon samaan aikaan

En ole kertaakaan yrittänyt itse järjestää tilannetta, jossa kaksi minun kumppaniani tulisi nukkumaan kanssani samaan aikaan samaan sänkyyn. En ole ikinä ajatellut, että tämä olisi jotenkin mukava tai toivottava tilanne, mihin on kaksi syytä. 

Ensiksikin minulla ei ole ollut samaan aikaan kahta pitkää suhdetta, joissa molemmissa romanttinen yhteys ja intiimiys olisi ollut todella voimakasta. Minulla ei siis ole ollut samaan aikaan elämässäni henkilöitä, joiden kanssa haluaisin nukkua lähekkäin.

Toinen, todennäköisesti tärkeämpi syy on tämä: kumppanini eivät ole olleet mukana samassa kaveripiirissä, eivätkä siis ole olleet toistuvasti tekemisissä toistensa kanssa. Minusta ei ole mitenkään luontevaa pyytää toisilleen etäisiä ihmisiä jakamaan siskonpetiä.

Ensimmäinen syy on siis se, etten usko itse saavani siitä niin paljoa irti, ja toka syy on se, etten usko muidenkaan ihmisten kokevan sitä luontevaksi ja mukavaksi.

Minulla on elämässäni monenlaisia puolia ja ihmissuhteita, eikä minulla ole useinkaan tarvetta yhdistää näitä eri osia elämästäni. Harvoinpa sitä kutsuu samaan aikaan luokseen syömään vaikka lapsuudenystäväänsä ja työkaveria, eikö? Tai lentopallojoukkueen kanssapelaajaa ja työväenopiston maalauskurssilla löytämäänsä uutta kaveria?

Joissain isomman porukan juhlissa taasen on ihan luontevaa kutsua ystäviä ja tuttuja monenlaisista sosiaalisista ryhmittymistä, ja tämä voi luoda uusia kontakteja. Se voi edistää sitä, että jossain vaiheessa se lentopallon harrastaja ja maalari huomaavat, että hekin haluavat viettää aikaa yhdessä ja lopulta kolmistaan hengaaminen on luonteva ja mukava ajatus. Tällöin kyse ei ole tietoisesta työntämisestä kohti toisia, kuten vaikka kahden kumppanin esittelyssä toisilleen.

En yhtään pidä siitä, että minua yritetään ohjata tekemään tietyllä tavalla, esimerkiksi että kumppani haluaa, että tykästyn hänen toiseen kumppaniinsa ja että vietämme yhdessä mukavia koti-iltoja ja nukumme kolmistaan. Koen tällaisen omien toiveiden tuputtamisen kontrolloivaksi ja epämiellyttäväksi.

Haluan tutustumisen olevan omalla painollaan etenevää, ja että sille ei aseteta mitään paineita tai odotuksia. 

Tässä on kuitenkin mielenkiintoinen ristiriita, tai haaste: toisaalta on erittäin hyvä, että ihmiset kertovat avoimesti toiveistaan ja haluistaan. Toisaalta, niiden ilmaisemisen toistuvuus ja tyyli voi vaikuttaa paljon siihen, tulkitseeko toinen ihminen sen mukavan avoimeksi vai painostavaksi. Tämä on kuitenkin sellainen aihe, että se ansaitsee ihan oman blogipostauksen, joten jatketaan siitä toiste. 😊