Monisuhteisuudessa ja polyamoriassa voi helposti törmätä siihen, että termit eivät ole vakiintuneet tai että jotkin olemassa olevat sanat (tyttöystävä, seurustelu, kumppani) eivät tunnu sopivilta. Haaste voi myös olla se, että jos käyttää jotain sanaa, muut tulkitsevat sen hyvin eri tavalla ja yleensä monogamisesta näkökulmasta.
Jokaisella on omat tulkintansa ja määritelmänsä käsitteille, ja ne vaihtelevat hieman toisten tulkinnoista. Nämä seuraavat lauseet ihmissuhdeanarkiasta eivät siis ole mitään virallisia kategorioita tai totuuksia, vaan näkemyksiä, joita monet itseään ihmissuhdeanarkistiksi kutsuvat ilmaisevat. Ne eivät kuitenkaan välttämättä ole kenenkään koko näkemys tai tulkinta. Lisäksi pyrin kertomaan selkeästi, milloin puhun omista näkemyksistäni. 😊
Ihmissuhdeanarkia sanaa on alettu käyttää joskus 2000-luvun alkuvuosina ja vuonna 2006 ruotsalainen Andie Nordgren julkaisi ihmissuhdeanarkian manifestiksi kutsumansa kirjoituksen ruotsiksi. Se on aikanaan käännetty eri kielille ja kun ihmissuhdeanarkaista puhutaan, manifestia käytetään usein perusteluna erilaisille näkemyksille.
 |
| Kuva: jonathansautter, Pixabay |
Mistä suurin osa ihmissuhdeanarkisteista on samaa mieltä
Termin loppuosa, anarkia, tulee siitä, että halutaan kaihtaa ja purkaa hierarkioita, rakenteita ja ulkoa tulevia määritelmiä. Halutaan vapautta tehdä ihan kuten itsestä tuntuu hyvältä ja eettisesti oikealta.
Kaksi toisistaan eroavaa yleistä näkemystä
Osa ihmissuhdeanarkisteista ajattelee, että myös suhteiden sisällä pitää välttää määritelmiä. Tällöin korostetaan sitä, että ihmissuhteet ovat alati muuttuvaisia ja että jokaisella on täysi autonomia muodostaa missä tahansa hetkessä erilaisia kohtaamisia tai suhteita muiden kanssa.
Itse en näe, että suhteen sisällä tehdyt sopimukset tai määritelmät mitenkään estäisivät tuollaista toimintaa niin kauan, kun sovitut asiat eivät rajaa yksilön autonomiaa. Kuulunkin siis itse toisen yleisen näkemyksen kannattajiin:
Osa ihmissuhdeanarkisteista taasen kaihtaa ulkoisia määritelmiä (ihan kuten Nordgren aikanaan kirjoitti) ja sen sijaan rakentaa itse aina jokaisessa suhteessa suhteen osapuolille sopivat sanat ja niiden määritelmät.
Miksi sanojen tulkinnoista sopiminen on tärkeää
Tämän väliotsikon alla oleva teksti on ihan vain minun näkemyksiäni ja ajatuksiani. Mielestäni sanoista (termeistä) sopiminen ja niiden käyttäminen on tärkeää koska:
1. Väärinymmärrykset lisäävät konflikteja.
Ihmisen pääasiallinen tapa kommunikoida toisten ihmisten kanssa on kieli. Jos kieltäytyy määrittelemästä sanoja, niitä ei pysty käyttämään. Monimuotoisissa ja yhteiskunnan normeista poikkeavissa suhteissa on erittäin tärkeää pystyä kommunikoimaan selkeästi ja niin, että osapuolet ymmärtävät toisiaan.
Jos toinen sanoo minulle “olet minulle rakas”, se voi tarkoittaa monia asioita. Se voi esimerkiksi tarkoittaa, että
a) hän on minuun hyvin kiintynyt.
b) hän on minuun kiintynyt ja hänellä on romanttisia tunteita minua kohtaan.
c) noiden kahden lisäksi hänellä on eroottisia haluja minua kohtaan.
Jos minä kuvittelen toisen sanojen tarkoittavan vaihtoehtoa c ja hän onkin tarkoittanut vaihtoehtoa a, väärinymmärryksen aiheuttama soppa on valmis. Väärinymmärrys luo konfliktia, joka on ratkottavissa vain sillä, että osapuolet keskustelevat siitä, mitä tarkoittavat eri sanoilla. Eli määrittelevät käyttämänsä sanat siinä tilanteessa ja siinä osallisina olevien ihmisten välillä.
2. Osapuolten yhteinen kieli lisää turvallisuudentunnetta ja vähentää epävarmuutta.
Tässä kohtaa mukaan tulee jatkuvuus, kun aiemmassa kohdassa korostin sitä, että jossakin nimenomaisessa hetkessä sovitaan jokin asia. Ihmissuhde on sarja tilanteita ja hetkiä (ihan kuten elämä). On stressaavaa ja joskus myös turhauttavaa, jos ei voi rakentaa luottamusta siihen, että toinen ei vaihtele koko ajan sanojensa merkityksiä.
Tietysti pitää tunnistaa, että ajan kanssa ajatukset ja tunteet muuttuvat, ja muutoksesta pitää pystyä kommunikoimaan avoimesti. Minä ainakin toivon, että minun ei tarvitse joka kohtaamisessa aloittaa puhtaalta pöydältä, vaan voin odottaa samansuuntaista käytöstä läheiseltäni kunnes hän viestii, että haluaa muuttaa käyttäytymistään. Konkreettinen esimerkki tästä:
Minulla on läheinen, jonka kanssa viestittelen useita kertoja viikossa, kirjoittelemme toisellemme söpöjä asioita ja kun näemme, kosketamme paljon toisiamme ja suukottelemme. Jos hän yhtäkkiä muuttaa käytöstään erilaiseksi (ei enää vastaile viesteihini tai välillä vastailee ja välillä on tosi etäinen) tai vetäytyy kosketuksestani sanomatta mitään, se aiheuttaa epävarmuutta. Jos hän taasen kertoo avoimesti, että “juuri tässä hetkessä en halua tehdä näitä asioita kanssasi” tai “en halua enää tehdä näitä asioita kanssasi”, se selkeyttää tilannetta minulle.
Syitä vältellä termejä ja niiden käyttöä
Useimmiten ihmissuhdeanarkistien halu olla käyttämättä määritelmiä koskee sanan rakas sijaan sellaisia sanoja kuin tyttö-/poikaystävä ja kumppani. Tähän voi olla useita syitä, mutta itse olen hahmottanut sen taustalta tällaisia ajatusketjua:
- Määritelmää ei tarvita, koska muuten yhteiset sopimukset luovat tarvittavan selkeyden ja turvallisuudentunteen.
- Määritelmät (termit) koetaan lähtökohtaisesti kahlitseviksi ja siksi negatiivisiksi asioiksi, joita halutaan välttää.
- Olemassa olevilla määritelmillä on niin suuri painolasti, että niitä ei haluta käyttää.
Monilla sanoilla (varsinkin sukupuolitetuilla seurustelukumppanin nimikkeillä) on yhteiskunnassamme niin vakiintunut määritelmä, että se tuntuu turhalta painolastilta. Pitäisi olla koko ajan kertomassa muille, että “kun puhun tyttöystävästäni, tarkoitan että emme ole monogamisia ja kummallakin on täysi autonomia tehdä mitä haluaa ja kenen kanssa haluaa”.
Minulle itselleni termit tyttö- ja poikaystävä ovat nihkeitä, koska en koe sukupuolta olennaiseksi tekijäksi. En koe tarvetta käyttää termejä, jotka sitä korostaisivat. En myöskään koe tarvetta määritellä ja antaa leimoja kaikille ihmissuhteilleni ja niissä oleville osapuolille. En kaipaa sitä, että jokainen romantiikkaa tai seksuaalista toimintaa sisältävä suhteeni määriteltäisiin kumppanuudeksi. Tarvitsen kyllä sitä, että voin luottaa siihen, että toinen kertoo, jos haluaa muuttaa radikaalisti välillämme tapahtuvia asioita. Voin iloisesti käyttää ilmaisua “minulle tärkeä ihminen” tai “läheinen”, jos puhun suhteestani tuohon toiseen. Sen ei tarvitse olla sen tarkemmin määriteltyä.
Minulla ei myöskään ole tarvetta käyttää itsestäni termiä ihmissuhdeanarkisti, vaikka noudattamani eettinen polyamoria sopiikin täysin määritelmään. Minusta on tuntunut jotenkin liioiteltulta, että on anarkiaa päättää itse, mikä itselle toimii ihmissuhteissa. En koe sitä tarpeeksi radikaalina, jotta se yhdistyisi minun päässäni oleviin ajatuksiin siitä, mitä anarkismi yleensä on.
Nordgren on julkaissut blogissaan uuden englanninkielisen käännöksen/adaptaation manifestistaan vuonna 2012. Sisältö ja ideologia on pysynyt samana, mutta tekstiä on muokattu vähemmän manifestimaiseksi ja enemmän ohjeet antavaksi artikkeliksi. Tekstissä on myös lopussa korostettu, että Nordgren näkee tärkeäksi, että ihmiset voivat sopia keskenään sopimuksia ja määritelmiä, ei että kaiken pitäisi olla määrittelemätöntä.
Kommentit
Lähetä kommentti