Matrixista ja pyhimyskuvista inspiroitunutta taidetta Sinebrychoffilla

Kävin eilen katsomassa ystäväni kanssa Sinebrychoffin taidemuseossa olevan näyttelyn Matrix Hardcore. Kyseessä on taiteilija Jarmo Mäkilän yksityisnäyttely, jonka teokset ammentavat niin popkulttuurista kuin taidehistorian traditioista.

Useimmat näytillä olevat maalaukset oli nimetty ikivanhojen raamatullisten aiheiden mukaan: näkösällä on veljensurmaaja Kain sekä ristiinnaulitseminen Golgatalla. Näyttelystä nauttiakseen ei tarvitse tietää yksityiskohtaisesti vanhoja kertomuksia, vaan jo pintapuolinen tietämys avaa lisää merkityksiä teoksiin. Esimerkiksi minä tunnistin kyllä nuolia täynnä olevasta kehosta pyhän Sebastianin (olenhan nähnyt niitä useita kymmeniä eurooppalaisissa taidemuseoissa) mutten muistanut, miksi ihmeessä tämä tyyppi kuoli marttyyrina. 

Jarmo Mäkilä: Hardcore I

Ne maalaukset, joiden nimessä oli vihje raamatun kertomukseen, olivat asetelmallisesti erikoisempia. Toisissa teoksissa puolestaan asetelma tai oikeastaan ihmiskehon asento toimi kytköksenä myytteihin. Nämä teokset konkretisoivat minulle, että asento voi olla meemi: ristiinnaulittuna oleva hahmo muistuttaa aina Jeesuksesta ja se nuolien puhkoma ihmisvartalo on se yksi pyhimys.

Teokset kutsuivat katsojaa tulkintaan, sillä niissä oli paljon outouttavia elementtejä. Ikivanhat aiheet on siirretty nykymaailmaan, eikä ainoastaan enemmistön tuntemaan todellisuuteen vaan sen reunamille. Golgatan kuvaelmassa on joukko jengiläisiltä tai syrjäytyneiltä nuorilta näyttäviä kundeja joutomaan kaltaisella metsittyneellä läntillä, jonne on hylätty pari autonraatoa. 

Jarmo Mäkilä: Golgata

Matrix näkyy inspiraation lähteenä juurikin teosten outoudessa. Niiden asetelmat ja ihmishahmot tuntuvat kysyvän, onko tämä todellisuutta, ja jos on niin kenen todellisuutta se on?

Jarmo Mäkilä: Golgata (yksityiskohta)

Pidin todella paljon maalaustavasta, jolla Mäkilä on teoksensa toteuttanut. Tyyli on hyvin realistinen ja paikoitellen komiulotteisuutta lisää maalin paksuus, kun maalipaakuista tulee varjoja teoksen pintaan. Oli myös hauskaa kuvitella kertomuksia teosten takana: miksi nämä tyypit ovat täällä metsässä? Näyttely on esillä 24.4. asti, ja museossa pidettiin hyvin huolta koronaturvatoimista.

Oli todella ihanaa käydä pitkästä aikaa taidenäyttelyssä, sillä koronassa oleminen esti kaikenlaisen sosiaalisen toiminnan ja julkisiin tiloihin menemisen. Koronan jälkeinen väsymys on oikeasti se syy, miksi tämän viikon postaus tuli vasta nyt keskiviikkona. Viime viikko meni jotenkin ihan sumussa, ja tämänkin viikon alku on tuntunut raskaalta. Toivottavasti piristyn, kun saan taas nähdä ihmisiä (tietysti maltillisissa määrin).

Miten te pidätte omasta jaksamisesta tai mielenterveydestä huolta nyt, kun koronatilanne on mitä on?