Miksi joidenkin kanssa on ihmissuhdesopimus, toisten ei?

Olen kertonut aiemmin, että minulla ja Leijonalla on tehtynä suhdesopimus, jossa olemme käyneet läpi välillämme olevan suhteen laadun ja eräänlaisia käytössääntöjä ja vastuita. Minulla ei kuitenkaan ole ollut tehtynä suhdesopimusta muiden Leijonan kanssa samaan aikaan olleiden kumppanieni kanssa, eikä myöskään yhdenkään sellaisen ihmisen kanssa, johon olevaa suhdettani en ole määritellyt, mutta he ovat olleet minulle tärkeitä. 

Tulppaaneja.
Kuva Pixabaysta.

Sitoutumisen aste vaikuttaa

Syy siihen, että minulla on tällä hetkellä vain yhdessä suhteessa sopimus, ei ole se, että Leijona tai Leijonaan oleva suhteeni olisi hierarkkisesti tärkeämpi kuin muut. Kyse on suhteiden muodosta ja sisällöstä, jotka ovat erilaisia. Eron voisi tiivistää parhaiten sanaan sitoutuminen (investment). 

Sitoutuminen tarkoittaa mielestäni sitä, että on intentio nyt ja jatkossa viettää aikaa tiiviisti toisen kanssa, tehdä taloudellisia hankintoja yhdessä (esim. lomamatka, koti, jne.) ja että voi tarvittaessa tukeutua toiseen ja olla puolestaan itse tukena toiselle. Minulle ja Leijonalle suhdesopimus tuli ajankohtaiseksi siinä vaiheessa, kun päätimme, että haluamme muuttaa yhteen. 

Yhteisen kodin jakaminen on iso sitoumus, koska siinä päätetään, että

  • Tullaan näkemään toisen naamaa tosi usein. Arjen on siis sujuttava hyvin.
  • Tehdään yhteisiä taloudellisia sitoumuksia. Jos jompikumpi yhtäkkiä lähtee, toinen ei pysty/halua maksaa niin kallista vuokraa yksinään. Siinä myös jaetaan tavaroita enemmän, on yhteiset astiat ja mahdollisesti yhteinen sänky.

Voimakasta sitoutumista ei tietenkään ole vain asunnon hankkiminen. Ihan yhtälailla voi olla valtaisaa sitoutumista, vaikka asuttaisiin eri maissa. Sitoutuminen on sitä, että jaetaan toisen kanssa asioita, tunteita, omaa elämää ja niin edelleen. Yhteydenpito toiseen on siis melko tiivistä, tai ainakin näin se minulle olisi. Tällaisessa suhteessa haluaisin todennäköisesti käydä läpi ne samat aiheet, jotka olen kirjannut Leijonan kanssa suhdesopimukseen, ja tekisin mahdollisesti tämän toisen ihmisen kanssa oman sopimuksen. 

Jos suhdesopimus ei ole tuttu, kannattaa lukaista se aiempi postaukseni. Sopimus ei tässä tarkoita sellaista työsopparin kaltaista sopimusta, vaan se on ennemmin työkalu, jolla käsitellään ja sanoitetaan tiettyjä tärkeitä aiheita.

Sopimuksen sijaan omat rajat ja toiveet listattuna

Aina kahden yksittäisen ihmisen välillä olevien sopimusten sijaan voi myös olla hedelmällistä pohtia omia rajoja, tarpeita ja toiveita. Yksinkertaisimmillaan se on muistilista omista rajoista ja toiveista kaikkia ihmissuhteita tai tietynlaisia (esim. romanttis-eroottisia) kumppaneita kohtaan. Minun listallani voisi esimerkiksi olla tällaisia asioita: 

  • Jokainen meistä on autonominen ihminen ja tekee itse omat päätöksensä.
  • Olen avoin ja rehellinen muille, ja odotan muiden olevan minua kohtaan avoimia ja rehellisiä. 
  • Haluan, että minua kohdellaan tasa-arvoisesti muiden ihmisten kanssa.
  • En halua piilotella suhteitani, koska joku ei ole vielä ulkona polykaapista.

En siis ole mitenkään huolella tehnyt itsestäni tällaista rajojen ja toiveiden listaa, eikä sen esittely tuntuisi minusta tärkeältä ennen kuin alkaisi syntyä sellaista sitoutumista, että alkaisin olla toisen kumppanin elämässä näkyvässä roolissa, ja muutenkin syvästi kiintynyt ja ihastunut.

Omat rajat ja toiveet kannattaa miettiä etukäteen

Omien rajojen pohtiminen ihan itsekseen on erittäin hyödyllinen harjoitus, ja se kannattaa tehdä, oli sitten monogaminen, vasta kokeilemassa monisuhteisempaa elämää tai jo pitkään polyydestaan tiennyt. Ihan itsekseen tarkoittaa nyt sitä, että miettii rajojaan ilman, että niitä miettii suhteessa johonkin tiettyyn todelliseen henkilöön. Tällöin tuon toisen ihmisen persoona tai muut ominaisuudet eivät sotke aietta keskittyä puhtaasti omaan kokemukseen ja omiin tarpeisiin.

Omat rajat, tarpeet ja toiveet voivat tietysti muuttua ajasta ja muista ihmisistä riippuen, joten niitä on hyvä tarkastella välillä uudestaan. Suositus etukäteen rajojen pohtimisesta johtuu siitä, että suhteen alkaessa ei yleensä tiedetä, mihin se on matkalla, ja kun kaikki tapahtuu orgaanisesti ja hähmäisesti, saattaa yhtäkkiä päätyä tilanteeseen, jossa asiat ei menekään enää ihan siten, kuin haluaisi. Konkreettinen esimerkki: 

Tutustuin uuteen mielenkiintoiseen tyyppiin, ja aloimme tapailla. Ihastuin voimakkaasti, ja sitten kävikin ilmi, että tämän tyypin toinen kumppani ei ollut ulkona polykaapista sukulaisilleen. Hänen puoleltaan tuli siis toive, että minä ja yhteinen kumppanimme emme laittaisi millekään julkiselle sometilillemme päivityksiä, joista voisi tajuta, että meillä on jotain romanttista vipinää meneillään. 

Tässä vaiheessa siis törmäsin siihen, että jonkun polykaappeilu rajoittaisi myös minua. En ollut aiemmin pohtinut kauheasti rajojani, ja jouduin ristiriitatilanteeseen. Olin jo todella kiintynyt kumppaniini ja pidin myös hänen polykaapissa lymyilevästä kumppanistaan. Meistä oli tullut ystäviä. Minusta oli kuitenkin todella epämukavaa, että en saisi postailla tietyistä aiheista somessa, koska joku muu ei ollut kertonut monisuhteisuudestaan läheisilleen.

Se suhde ei sitten jatkunut kovin pitkään. Tarinan opetus oli minulle, että autonomiani vaatii, etten ala lymyillä kaapissa monisuhteisuuteni suhteen kenenkään takia. 😄

Kommentit