Pukizon lepakkopaita ja pohdintoja vartalotyypin mukaan pukeutumisesta

Pitkästä aikaa asupostaus! Päätähtenä tässä asussa on viehättävä lepakkoa esittävä printti paidassa.

Hellepäivien ratoksi lähdettiin käymään mökillä, ja tässä asussa on ihan hyvä puuhastella korven keskellä. Sanon ihan hyvä, sillä vaikka housut ovatkin Varustelekasta hankittu käyttövaate, koko taitaa olla minulle ihan pikkaisen nafti. Ainakin huomaan kukkapenkillä kyykkiessäni, että housut ovat melko kireät takamuksen kohdalta. 

Kangas ei ole mitenkään erityisen joustavaa, joten kunnon rymyämiseen tarvitsisi tilavamman vaatteen. Olen kuitenkin tyytyväinen ostokseen, koska housut ovat mielestäni tarpeeksi siistit myös festareille tai militaristishenkiseen asuun töihin. Ja onneksi housut eivät ainakaan tähän mennessä ole revenneet puutarhatöissä.

Nykyisin tuntuu, että miltein kaikissa vaatteissa on joustavuutta, joka on saatu aikaan tekokuiduilla. Muistan, että yksissä pillifarkkumaisissa housuissani alkoi alle vuodessa näkyä rispaantuneita elastaaneja haaroissa, koska kangas venyi ja siukui kävellessä. Lopputulos oli, että pöksyistä tuli käyttökelvottomat, ellei pukenut niitä tunikan kanssa. Se oli harmi, koska kangas oli muualta ihan hyvässä kunnossa. Ja stretch-matskun ansiosta vaatteet muuttuvat vaikeiksi kierrättää. 

Housut: Särmä, Varustelekasta
Vyö: Helsingin olkain
Musta toppi: Cubus
Lepakkopaita: Pukizo

Kuten asusta näkee, olen ehtinyt rymytä pihalla jo hieman, sillä housuissa näkyy muutama multatahra. Tämän asun kuvaaminen sai minut pohtimaan paljon sitä, miten tärkeä asia ulkonäkö minulle taitaa olla, ja miten helposti sitä alkaa kuratoida hyvin huoliteltua kuvaa itsestään muille. Siksi päätin, että tällä kertaa valokuvia ei juurikaan käsitellä, enkä tupsuttele lisää puuteria naamaan ennen kameran eteen asettumista. 

Ajatukset vartalotyypistä rajoittavat pukeutumista

Tämän Pukizon lepakkopaidan olen saanut vuosia sitten äidiltäni tuliaisena. Hän taisi olla käymässä Berliinissä. Paita on todella kevyt ja helteillä oivallinen. Se ei juurikaan hiosta, mutta suojaa hartioita auringolta. 

Välillä en ole tykännyt käyttää sitä, koska minulla on ollut kuvitelma, että se ei korosta parhaita puoliani, vaan sen sijaan saa aikaan säkkimäisen vaikutelman. Toisin sanoen ajattelin, että se ei ole vartalotyypilleni imarteleva, tai jotain vastaavaa. Nyt aloin miettiä, että mistä tämä ajatus juontuu, että minun ei kannattaisi käyttää tiettyjä vaatteita, koska ne eivät tekisi minusta tarpeeksi nättiä (eli siis hoikkaa 🙄).

Ohjeistukset vartalotyypin mukaan pukeutumisesta tulevat maailmasta, jossa on selkeästi tietynlainen kauneusihanne ja tuo ihanne on tasapainoinen ja hoikka keho. Kehot halutaan tasapainottaa eli saada aikaan vaikutelma tietyistä muodoista. Miksi muuten ohjeissa neuvottaisiin, miten onnistuu antamaan vaikutelman, että on sopivassa määrin solakka, jos sattuukin olemaan vartaloltaan O tai H? Tai miten pienirintaisen päärynävartalon kannattaa korostaa harteita tasapainottaakseen siluettiaan? Nämä kaikki ohjeet yrittävät saada ihmiset näyttämään vallalla olevan kauneusihanteen mukaisilta, mistä seuraa ehkä yksilön kannalta hyvää, mutta kollektiivisesti yhteisön kannalta arveluttavia asioita.

Mitä iloa on olla nätti?

Erinäiset psykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ihminen hyötyy siitä, että muut pitävät häntä hyvännäköisenä. Ihmiset yhdistävät mielessään virheellisesti, että kauneusihanteen mukaiset tyypit olisivat muutenkin kivoja tai älykkäitä. Tilastollisesti ulkonäkö ei kuitenkaan korreloi mihinkään suuntaan älykkyyden, ystävällisyyden tai muun luonteenpiirteen kanssa.

Kauneusihanteen mukainen ihminen saa esimerkiksi “rumempaa” ihmistä lievemmän tuomion rikoksesta. Klassisen kauniille ihmiselle on varmaan ihan kiva, että hän saa etuoikeuksia ulkonäkönsä ansiosta, mutta muille se on epäreilua. Ei siis ihme, että yksittäinen ihminen haluaa maksimoida ulkonäkönsä positiivisen vaikutuksen muihin. 

Laajemmassa mittakaavassa tietyn kauneusihanteen tavoittelu joukolla aikaansaa negatiivisia ilmiöitä. Ihmisiä on hyvin monenlaisia, ja kapea kauneusihanne voi tuottaa paljon surua, epävarmuutta ja tunnetta riittämättömyydestä. Jos näemme jatkuvasti vain samanlaisia ihmisiä, käsityksemme ihmisyydestä kapenee, ja ennakkoluulot erinäköisiä kohtaan voivat syvetä.

Irti pukeutumisohjeista?

Minua harmittaa myöntää, että olen omaksunut aika kovat vaatimukset sille, miltä minun kuuluisi näyttää, ja mihin vaatekokoon mahtua. Minua harmittaa myös tajuta, että pakonomaiset ajatukset siitä, että pitäisi näyttää mahdollisimman hoikalta, ovat vaikuttaneet tosi paljon siihen, millaisia vaatteita olen hankkinut.

En sano, että pukeutumisohjeet ja vartalotyyppivinkit olisivat huono asia. Ehdottomasti niistä voi olla iloa, ja niiden avulla voi löytää vaatteita, joissa tuntee itsensä hyvännäköiseksi. Omalla kohdallani haluaisin vähän höllätä sitä, kuinka orjallisesti sellaisia ohjeita noudatan. Sen sijaan haluan käyttää vaatteita, joissa minulla on mukava olo. Mukavaan oloon tietty kuuluu jonkun verran se, että koen näyttäväni niissä söpöltä/nätiltä/kauniilta/viehättävältä, mutta pelkkä ulkonäkö ei saisi olla ainoa syy käyttää tai olla käyttämättä jotain vaatetta.

Hyödynnätkö itse vartalotyyppeihin liittyviä vinkkejä, tai mitä mieltä olet niistä?