Joululahjoja moneen makuun – myös synkistelijöille!

Olen ehkä kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta lahjatavaraliikkeistä parhaimpia ovat taidemuseoiden kaupat. Kävin viikonloppuna ystäväni kanssa Kiasmassa, ja piipahdimme myös museon kaupassa. Siellä oli tarjolla loistavia joululahjaideoita sekä myös jouluun persoonallisia koristeita. 

Minusta pääsi spontaaneja ilonkiljahduksia, kun näin kaupassa Hugo Simbergin Kuoleman puutarha -teoksesta (1896) tehdyt joulukuusen koristeet. En kuitenkaan ostanut niitä itselleni, koska niiden kiiltävä lakkapinta ei näyttänyt sitten loppujen lopuksi mielestäni niin nätiltä, eikä se sovi yhteen muiden tämän talouden jouluisten koristeiden kanssa. Sen sijaan kukkasiaan hoivaavat luurangot saivat minut keksimään toisen kuusenkoristeidean. Toivottavasti ennätän toteuttaa sen täksi jouluksi. 

Simbergin teokset ovat mielestäni kauniita ja ajatuksia herättäviä. Erityisesti hänen kuolemaa tai paholaista käsittelevät teoksensa ovat omalaatuisia ja ambivalentteja, mistä pidän. Joulupallojen lisäksi kaupassa oli myös myynnissä 1 000 palan palapelinä Kuoleman puutarha, joten ostin sen itselleni joululoman ratoksi.

Tuhannen palan palapeli, jonka kuvana on Hugo Simbergin teos Kuoleman puutarha.

Toinen tuote, jota harkitsin, mutten vielä ostanut, oli terveellisemmän elämän haaste. Kyseessä oli pieni laatikko, josta saa päivittäisen haasteen kolmenkymmenen päivän ajan. Teemoja oli erilaisia, mutta minua itseäni kiinnosti eniten terveellisen elämän haaste, koska sen suhteen tuntuisi olevan eniten parannettavaa.

En löytänyt tuota tuotetta enää Kiasman eli koko Kansallisgallerian yhteisestä verkkokaupasta, mutta hetken googlailujen jälkeen löysin tuotteen, ja siitä onkin aika monta eri versiota. Kiasmassa oli tarjolla kolme erilaista haastetta, mutta valmistajan, Another me, sivuilla 30 päivän haasteita oli 22 erilaista, ja sitten olisi vielä 50 päivän haasteiden kategoria. Ehkäpä tutkin noita vähän lisää ja hankin niistä jonkun itselleni kokeiltavaksi.

En paljasta, mitä menin hankkimaan läheisilleni joululahjaksi, eivätkä kaikki lahjat olleet museokaupasta. Selvästi museon tuotteista moni olisi ollut sellainen, että olisin halunnut löytää sen itse paketeistani parin viikon päästä. 

Joululahjoja katsellessani huomasin itsessäni ristiriidan, koska mietin myös paljon, tarvitsenko oikeasti niitä tavaroita (eiväthän ne mitään elämän välttämättömyyksiä olleet). Ja jos päätän hankkia sieltä tarvikkeita itselleni, kuten vaikka ostoskassin jonkin taideteoksen kuvalla, olen päättänyt, että silloin minun on laitettava kiertoon jokin minulla jo oleva vastaava tuote. Kierto tarkoittaa nyt sitä, että annan sen eteenpäin, myyn itse kirpparilla tai lahjoitan vaikka Fidalle. Se ei mene esimerkiksi polttojätteeksi.

Kommentit