3 syytä, miksi en kerro ihastukselleni tunteistani

Olen ihastunut erääseen henkilöön. Siitä tulee ihana olo, ja aina kun näemme, vatsanpohjaani nipistelee ja kasvoilleni pulpahtaa hymy tuon tuosta. Tämän kirjoituksen ei kuitenkaan ole tarkoitus hehkuttaa tuota innostuksen ja ilahtumisen tunnetta, vaan pohtia, mitä ihastumisesta seuraa, jos siihen sotkeutuu myös epävarmuuksia.

Kuva Pixabaysta.

Vastavuoroisuuden kaipuu, vaan miksi?

On todella luonnollista toivoa, että toinen vastaa omiin tunteisiin. Aloin kuitenkin miettiä, että sen takana voi olla erilaisia syitä. Toiset näistä syistä ovat harmittomia, toiset saattavat tehdä asioista vaikeampia. 

Harmitonta on se, että vastavuoroisuuden kaipuu johtuu siitä, mitä toivoo, että voisi yhdessä tehdä. Jos suhde on tähän asti ollut platoninen, molemminpuolisesta ihastumisesta voisi seurata, että ihastuneiden henkilöiden välille tulee esimerkiksi romanttisia tai intiimejä ulottuvuuksia.

Vaan entä, jos vastavuoroisuuden kaipuu johtuu omasta egosta ja itsetunnosta? Jos kyse onkin siitä, että pelkää kasvojensa menetystä, jos toinen ei myös ole ihastunut?

Kun mietin näkemiäni romanttisia komedioita, joissa päähenkilöinä on teini-ikäisiä, niissä tuntuu korostuvan usein sosiaalinen status amerikkalaisen lukion opiskelijoiden kesken. Jos ihastuksesi ei vastaa tunteisiisi, se ei ainoastaan aiheuta sydänsuruja, se on myös noloa.

Kasvonsa voi menettää myös pelkästään ihastuksensa edessä, jos hän ei vastaakaan tunteisiin ja sen seurauksena säälii toista. Ja tilanne muuttuu vaivaannuttavaksi. 

Miksi en aio kertoa ihastukselleni tunteistani

Olen miettinyt aika paljon sitä, miksi mahdollisesti haluaisin kertoa ihastumisen tunteestani sen kohteelle, ja mitä sillä haluaisin saada aikaan. 

Olen todennut, että en itse asiassa haluaisi minkään muuttuvan välillämme. Siihen on nämä kolme syytä: 

Näemme toisiamme säännöllisen epäsäännöllisesti, ja teemme sellaisia asioita, joita ihmiset treffeillä tekevät. En oikeastaan kaipaa välillämme olevien tekojen muuttumista. Minulla ei ole tarvetta päätyä hänen kanssaan mihinkään parisuhdeliukuportaisiin, joissa ihastumisesta seuraa seurustelusuhde, ja sitten taas jotain astetta “vakavampaa”.

Meidän on jo nyt haastava löytää yhteisiä aikoja tällä tahdilla, koska molemmilla on elämässään paljon muita asioita. Ei ole tarpeen stressata asiaa tai säätää aikatauluja. En siis halua ehdoin tahdoin muuttaa tapaamistemme tiheyttä tai rytmiä.

Koska ihastuksesta kertominen ei tähtää asioiden muuttamiseen, sen ainoa tarkoitus voisi olla se, että kyse on omasta egostani ja itsetunnostani. Että turhamaisuuteni kaipaisi, että myös hän olisi ihastunut minuun. En haluaisi ruokkia tuota puolta itsessäni.

Miksi tekojen takana olevalla motivaatiolla on väliä?

Voi olla, että jonkun mielestä ajattelen asiaa liikaa, mutta mielestäni on hyvin tärkeää tunnistaa motivaatiot tekojeni takana. Joskus motivaatiot voivat olla sellaisia, että ne itse asiassa ovat ennemmin pahaksi kuin hyväksi tilanteelle.

Jos esimerkiksi pakonomaisesti toivoisin, että toinen ihminen ihastuu minuun, jotta minulla olisi parempi olla itsetuntoni kanssa, se ei kuulosta kovin terveeltä pohjalta ihmisten väliselle suhteelle.