Polyamoria ja mustasukkaisuus, osa 2

Viikko sitten kirjoitin mustasukkaisuudesta polyamoriassa. Silloin keskityttiin siihen, kun mustasukkaisuus kumpuaa omista epävarmuuksista. Tällä kertaa kirjoittelen siitä, jos juurisyy onkin kumppanin käytös.

Kuva Lolame Pixabaystä.

Kun toisen käytös tuntuu ruokkivan mustasukkaisuutta 

Ihminen voi ajattelemattomuuttaan, ilkeyttään tai epävarmuuttaan aiheuttaa toiselle epävarmaa oloa. Epävarmuus ruokkii mustasukkaisuutta. Joskus ihminen tiedostamattaan yrittää tuottaa itselleen valta-asemaa suhteessa kumppaniinsa, esimerkiksi kontrolloidakseen omaa mustasukkaisuuttaan. 

Tässä on lista erinäisistä epäilyttävistä toimintatavoista, joista hälytyskellojen kannattaa soida

• toinen ei vastaa kysymyksiin tai tuntuu pimittävän tietoa (mutta: missä menee raja, mitä asioita voi kysyä ja mihin voi vaatia vastauksia?)
• toinen tuntuu kehuskelevan, miten ihanaa hänellä on muiden kanssa. (mutta: voi myös olla ihan normaalia oman ilon jakamista)
• toinen on yhtäkkiä paljon poissa kotoa ilmoittamatta mitään (en keksi tähän muttaa, sillä on tosi outoa, jos ei voi kertoa kumppanilleen menoistaan)

Pyydä toista mielipidettä

Ihmiset tuppaavat ajattelemaan hyvää kumppanistaan, mikä on yleensä tietty hyvä homma, mutta joskus kannattaa pyytää ulkopuolisen mielipide toisen käytökseen. Tarkoitus on siis tsekata, että kuvitteleeko vain asioita vai onko toisen toiminnassa oikeasti jotain vähän vinossa. 

Haaste tässä on se, että me kaikki näemme maailman subjektiivisesti, joten kun kerromme asioista, ne värittyvät kokemuksemme ja oletuksiemme kautta. Siitä huolimatta asioista keskusteleminen luotettavan läheisen kanssa on parempi kuin vain märehtiä asioita oman päänsä sisällä. Vaikka emme voisikaan saada ystävältämme täysin puolueetonta mielipidettä, antaa hän kuitenkin uuden näkökulman.

Mikäli kaveri sanoo, että hänen mielestään kumppanin käytös ei kuulosta ihan reilulta tai kohtuulliselta, seuraava askel on puhua asiasta kumppanin kanssa. 

Keskustelu voi olla haastavaa

Keskustelu tunteistaan (varsinkin negatiivisista) ei useimpien mielestä ole helppoa. Vielä haastavampi tilanne on, jos ei pysty täysin luottamaan siihen, että toinen osapuoli on hyväntahtoinen. Jos epäilys on, että toinen tahallaan ruokkii mustasukkaisuutta, keskustelu saattaa helposti kärjistyä. 

Ellei aiempien puheiden pohjalta ole varmuutta, että kumppani tahallaan tuottaa mustasukkaisuutta, itse ainakin aloittaisin keskustelun asenteella, että kyseessä on väärinymmärrys. Että toinen ei tajua, mitä käytöksestä seuraa. 

Tällaisessa tilanteessa lähtisin itse kertomaan mahdollisimman neutraaleilla sanavalinnoilla 

• mikä toisen toiminta aiheuttaa epävarmuutta
• miten reagoin tai miltä se epävarmuus tuntuu
• miten toivoisin, että kumppanini kohtaisi minut asiassa tai auttaisi

Esimerkiksi:

“Toi tapa, jolla kerrot treffitekemisistäsi toisen kumppanisi kanssa, tuottaa mulle epävarmuutta. Mulle tulee siitä ärtynyt ja hylätty olo, mikä tuntuu pahalta. Voitaisiinko me pohtia yhdessä, miten näistä asioista voisi puhua toiselle ilman, että se tuottaa toiselle pahaa oloa?”

Eriyisesti mustasukkaisuutta kokevalle henkilölle on tärkeää tulla kuulluksi. On tosi rohkeaa puhua tällaisista pahaa oloa tuottavista tunteista, joten niistä ei tulisi tuomita. Tunteet eivät ole tuomittavia, sen sijaan teot voivat sitä olla, jos ne ova kohtuuttomia tai aggressivisia. 

Calling bullshit eli onko puhtaita jauhoja pussissa

Tällaisen rakentavan aloituksen jälkeen kumppani toivottavasti havahtuu pohtimaan toimintaansa ja miltä se on toisesta tuntunut ja keskustelu jatkuu rakentavana. Jos toinen asettuukin voimakkaasti puolustuskannalle tai alkaa käyttäytyä hyökkäävästi, pinnan alla taitaa muhia jotain. 

Minulla ja Leijonalla on suhdesopimuksessamme kohta, että jos jostakin asiasta tuntuu olevan vaikea puhua, siitä on velvollisuus puhua. Meillä oli sopimuksessa myös aikaisemmin kohta calling bullshit, mutta totesimme, että sen voi tulkita sisältyvän tuohon vaikeista asioista puhumiseen. 

Calling bullshit tarkoitti meille sitä, että jos toisesta alkaa tuntua siltä, että toinen osapuoli ei noudatakaan sopimusta tai ei käyttäydy avoimesti ja hyväntahtoisesti, se tulee nostaa esiin. Mielellään tietty asiallisesti ja rakentavasti, ei syyttelevästi. 

En keksi mitään hyvää suomennosta tuolle termille, joka toisi esiin kaikki sen nyanssit, mutta yhtenä taktiikkana nostaa esiin tällaista epäilystä olisi lempeästi kyseenalaistaminen. 

Esimerkiksi:

"Hei rakas, sä vaikutat nyt aika kärkkäältä tämän asian suhteen. Alkaa kuulostaa siltä, kuin sä haluaisit, että mulla on tästä epävarma olo. Onko sun motiivit nyt ainoastaan ne, joita sä sanot ääneen?"

Tai:

"Rakas, musta tuntuu, että sä tarkoituksella ruokit mun epävarmuutta. Joko tietoisesti tai tiedostamattasi. Miltä tämä susta kuulostaa?"

On todella inhottavaa, jos alkaa tulla tunne, ettei pysty luottamaan kumppaniinsa tai siihen, että hän haluaa sinulle hyvää. Se jos mikä on vakavan keskustelun paikka. Miten sinä olet avannut keskustelun luottamusongelmista, ja miten se meni? Olisi tosi mukavaa kuulla vinkkejä, mitä kannattaa tai ei kannata tehdä. 😊