Kenen halusta teen asioita?

Edellisviikon tekstissä aloin ajautua pohtimaan sitä, miten toisten toiveet voivat alkaa tuntua painostukselta. Teksti loppuikin näihin sanoihin: 

“-- toisaalta on erittäin hyvä, että ihmiset kertovat avoimesti toiveistaan ja haluistaan. Toisaalta, niiden ilmaisemisen toistuvuus ja tyyli voi vaikuttaa paljon siihen, tulkitseeko toinen ihminen sen mukavan avoimeksi vai painostavaksi. Tämä on kuitenkin sellainen aihe, että se ansaitsee ihan oman blogipostauksen, joten jatketaan siitä toiste.”

Nyt on se toiste, joten lähdetään pureutumaan tähän ristiriitaan. 😊

Kuvituskuva viherkasvi.
Kuva Md. Shazzadul Alam Pixabaystä.


Olen huomannut, että minä reagoin todella herkästi ja epäluuloisesti siihen, yritetäänkö minua painostaa tai manipuloida tekemään jotakin. Minulla tulee voimakas vastareaktio, jos kuvittelen, että toinen yrittää neuvoa, ohjata tai käskeä minut tekemään jotakin.

Pidän siis erittäin voimakkaasti kiinni omasta itsemääräämisoikeudestani ja itsenäisyydestäni. Samalla olen kuitenkin hyvin palvelualtis ja hoivaviettinen kumppanieni suhteen. Minulle tuottaa iloa se, että näen kumppanini hymyilevän, kun näen hänen iloitsevan. Haluan tehdä kumppaneilleni hyvää ja edistää heidän onnellisuuttaan. 

Kuitenkin tässä hyvän tekemisen tai miellyttämisen halussani on hyvin voimakas ja selkeä raja, joka voi tulla yllättävänkin reippaasti esiin eri tilanteissa. Avainsana on omaehtoisuus. 

Teon, oli se sitten toisen hoivaaminen läpi oksennustaudin tai sitten toisen uuteen kumppaniin tutustuminen, pitää olla minusta itsestäni kumpuavaa. 

Kumppaneiden suhteiden edistämistä vai kontrollointia

Minua ahdistaa todella paljon, jos toinen puheissaan yrittää rakentaa voimakkaasti jotain omaa fantasiaansa tai täyttymystään, esimerkiksi tuputtaa sitä, että nyt kun hänellä on kaksi kumppania, kumppanien pitäisi olla bestiksiä ja kaikkien tulisi nukkua yhdessä tyytyväisinä siskonpedissä.

Disclaimer: On erittäin subjektiivista, mikä on tuputtamista, ja mitä minä koen tuputtamiseksi. Todennäköisesti minä olen yliherkkä asian suhteen, ja toisen viattomat haaveet ja niistä kepeästi puhuminen tuntuu minusta ovelalta yritykseltä vaikuttaa mielipiteisiini. Tämä kertoo enemmän minun ihmiskäsityksestäni (suht negatiivinen) kuin siitä, mitä kumppanini oikeasti tekee.

Ratkaisu tähän ei kuitenkaan ole se, että koska minä reagoin voimakkaasti, olisi minun vastuullani muokata käytöstäni ja ajatuksiani, ja kumppanini voi jatkaa toimintaansa ihan kuten haluaa. Syy tähän on se, että ihmisten välinen vuorovaikutus on useamman kuin yhden tekijän summa, joten siinä on useampi osapuoli mukana ja kaikkien vastuulla on yrittää aikaansaada sujuvaa viestintää.

Vaatimusten sijaan keskustelua

Olennaista on siis sovittaa yhteen eri osapuolien tapaa kommunikoida. Kyllä, pitkällä tähtäimellä olisi tosi hieno homma, että minulla ei olisi niin epäluuloinen ihmiskäsitys, mutta muuttuakseen se tarvitsee paljon positiivista vahvistusta. Ei siis voi olettaa ja vaatia, että minä napista painamalla muuttuisin leppoisammaksi ja mukautuvammaksi ihmiseksi, joka ei kokisi asioita niin helposti painostamiseksi.

On ehdottomasti hyvä, että kertoo, mitkä asiat on itselle tärkeitä. Yhtä olennaista on kuitenkin myös kuunnella, mitkä asiat ovat muille tärkeitä. 

Minulle on tärkeää kokea, että minä saan rauhassa itse päättää, keihin haluan tutustua ja millä tasolla tai intentiolla. Lähtökohtaisesti oletan, että kumppanini muut kumppanit ovat mukavia ihmisiä, ja heihin on kivaa tutustua. Minua alkaa kuitenkin ahdistamaan, jos minusta tuntuu, että toinen yrittää kontrolloida tutustumista tai asettaa sille hirvittävän suuria odotuksia. Tavallaan siinä tulee eräänlainen ramppikuume tai rimakauhu.

Kerron kyllä kaikille kumppaneilleni, jos minulle tulee epämukava tunne jostakin asiasta. Yritän olla asian suhteen rakentava, enkä asemoitua panttivankihenkisesti ja sanoa että “jotta minä olisin tyytyväinen, asioiden pitää mennä näin”. 

Ennemmin yritän keskustella aiheesta ja kertoa, että “minulla tulee helposti tällaisia fiiliksiä, jos toinen tekee asian x. Toivon, että pystyt huomioimaan tämän ja myös auttamaan minua huomaamaan, jos olen jotenkin kohtuuton epäluuloissani.”

Eihän kaikki tietenkään mene aina kuiten ideaalissa esimerkkitapauksessa, mutta aina voi yrittää. 😅

Luottamus on ihan oikeasti tärkeää

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos huomaat ajattelevasi, että et pysty luottamaan siihen, että kumppanisi ei yrittäisi manipuloida sinua. 

Minulla on ollut joitakin suhteita, joissa luottamus ei ole ollut vakaalla pohjalla. Tämä nyt on taas vaihteeksi uuden postauksen aihe, mutta mielestäni sillä saattaa olla jotain tekemistä goottiestetiikan ja romanttisten kieroutuneiden ihmisten ja ihmissuhteiden ihannoinnin kanssa. 

Ehkä tämä on vanhuutta (tai sitten tervejärkisyyden lisääntymistä), mutta nykyään haluan, että läheisimmissä ihmissuhteissani vallitsee luottamus ja että ne ovat turvallisia. On aika surullista, jos kaikki ystävät ovatkin oikeasti ihmisiä, joiden kanssa kilpailet kaiken aikaa. Tai että et voisi luottaa siihen, että kumppanisi haluaisi sinulle hyvää.

Minulla on jonkun verran vielä matkaa siihen, että automaattisesti luottaisin muiden ihmisten olevan omiin haluihinsa liittyen kohteliaita ja hienotunteisia. Että he eivät yrittäisi keinoja kaihtamatta saada sitä, mitä haluavat. 

Onko sinulla vastaavanlaisia haasteita tai kokemuksia? Olisi tosi mielenkiintoista kuulla ajatuksistasi! 😊

Kommentit

  1. Jälleen hyvin jäsenneltyä ja mielenkiintoista pohdintaa, jota on mukava lukea :)

    Itselläni on parhaillaan jonkinnäköinen "varjotyöskentely"kausi, ja juuri tällaisia aiheita tulee pohdittua paljon; mitkä asiat ovat niin sanotusti totta, ja mitkä kumpuavat omista epävarmuuksista ja huonoista kokemuksista. Kävin just yhdellä luennolla joka iski ihan naulan kantaan; siinä käsiteltiin sitä, miten helposti ihminen jää kiinni sekä huonoihin ihmissuhdekokemuksiin että siihen "versioon" itsestään, joka hän on ehkä joskus ollut ja uskoo kivenkovaa olevansa edelleen sellainen. Huomaan pitäväni itseäni edelleen kiusattuna reppanana, jonka täytyy taistella oikeuksistaan ja jatkuvasti kilpailla muiden kanssa, vaikka tämän hetken ihmissuhteet ja elämäntilanne eivät anna kerta kaikkiaan mitään aihetta moiselle. Tuli oikein sellainen kauhunsekainen häpeän aalto, kun kuuntelin sitä luentoa, mutta hyvä, että tuli kuunneltua :D

    Itselle vaikeimpia paloja niellä on se, että oletan muilla ihmisillä olevan AINA jokin ketunhäntä kainalossa, kuten säkin tuossa mainitsit, ja myös oman uhriutuvuuden myöntäminen; että en välttämättä itse ole kaikissa tilanteissa käyttäytynyt kovin hyvin enkä kohdellut muita parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka itse automaattisesti oletan näin. Olen myös vasta hiljattain hyväksynyt sen, että ihmiset eivät välttämättä käyttäydy huonosti koska ovat pahoja ja narsistisia, vaan heillä on omat heikkoutensa ja huonot kokemuksensa, josta käytös useimmiten kumpuaa.

    Nämä ovat kuitenkin hyviä kasvun paikkoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! 🧡Ja olipa hienoa, että päädyit tuolle luennolle, vaikka hetkittäin korvia punoitti. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta sisällöltä, ja olisi mielenkiintoista kuulla siitä lisää. 😊

      Poista
  2. Muiden manipulointi ja keinoja kaihtamatta oman edun tavoittelu on ihan jo itsekkäästi ajatellen kuluttuvaa, vaivalloista ja tuhoavaa. Kuten on myös toisten jatkuva liiallinen huomiointi, oman edun takasijalle laittaminen ja uhriutuminen.
    Joten siksi luulen, että useimmat ihmiset (jo ihan aidon oman edun nimissä) pyrkivät tasapainoon, vaikkeivat olisikaan asiaa kauheasti pohtineet. Toisina päivinä siinä vain onnistuu paremmin. 😄 Mutta hyvä vain, jos aikuinen ihminen osaa huolehtia ensiksi omista perustarpeistaan - terve itsekkyys on siis oikein toivottavaa.

    Toki on sitten ihmisiä, jotka sairaalloisesti yrittävät pelata pelejä tai kroonisia marttyyreja, jotka jatkuvasti odottavat kiitosta ”uhrauksistaan”. Että terve varovaisuus uusien ihmisten kanssa on ihan tervettä mutta luotan kykyyni irrottautua myrkyllisistä ihmissuhteista ja tilanteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, jatkuva toisiin vaikuttaminen, oli se sitten manipulointia tai hyysäämistä, on varmasti tosi kuluttavaa ihmiselle! 😄 Ja terve varovaisuus on hyvä konsepti, vaikka pyrkisikin olemaan luottavainen ja avoin.

      Poista
  3. Itselläni ärsyttää oma piirre, jonka mukaan heti jos koen että minua yritetään manipuloida, kontrolloida tai patistaa, reagoin voimakkaasti ellei nyt sitten tekemällä aivan päinvastoin niin kuitenkin hyvin torjuvasti. Olen katkaissut yhteydenpidon joihinkin ihmisiin tästä syystä. Toisaalta kun miettii, en ole heitä kyllä kaivannutkaan takaisin elämääni. Ehkä siis rajojen asettaminen kohdatessa tuollaista käytöstä, on ihan oikein 🤔

    VastaaPoista

Lähetä kommentti